» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, tuleeko A:n maksaa autoveroa Viroon vai Suomeen. A:n vakituinen asuinpaikka oli Virossa, mutta hänellä oli myös tilapäinen asuinpaikka Suomessa. Hänellä oli Suomessa yritys jonka toimitusjohtajana hän toimi, mutta Virossa omistusasunto, vapaa-ajan asunto ja alaikäinen lapsi, joka asui osittain A:n luona. Kalenterivuosittain A:n Suomessa viettämä aika oli noin 135 päivää ja Virossa viettämä aika noin 230 päivää. Tullin autoverotusyksikkö, joka käsitteli asiaa ensimmäisenä katsoi, että A:n autoverolaissa tarkoitettu vakinainen asuinpaikka on Suomi ja ettei A:lla siten ole oikeutta ulkomailla rekisteröidyn ajoneuvon väliaikaiseen verottomaan käyttöön Suomessa. A valitti päätöksestä hallinto-oikeudelle ja vaati, että hänen vakituiseksi asuinpaikakseen tulee katsoa Viro, koska hän oleskelee Virossa enemmän kuin 185 vuorokautta kalenterivuonna ja hänellä on perheen alaikäisen lapsen sekä varallisuusintressin vuoksi vahvat henkilökohtaiset siteet Viroon. Hallinto- oikeus hylkäsi A:n valituksen, koska asiakirjaselvityksen perusteella hallinto oikeus katsoi, että A:lla on ammatilliset siteet Suomeen. A:n oleskelu Virossa ja Virossa asuva alaikäinen lapsi, joka ei asu samassa taloudessa valittajan kanssa, eivät yksinomaan muodosta sellaista henkilökohtaista sidettä, jonka perusteella valittajan pysyvän asuinpaikan olisi katsottava autoverolain mukaan olevan Virossa. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela ja Aulikki Pitkänen.
A pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden ja Tullin päätökset kumotaan. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja tutki asian. Valitus hyväksyttiin ja Helsingin hallinto-oikeuden ja Tullin päätökset kumottiin, sekä asia palautettiin Tullille uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto- oikeus perusteli päätöstään Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä, jonka perusteella A:n vakinaisena asuinpaikkana on pidettävä paikkaa, johon A on muodostanut etujensa pysyvän keskuksen. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, jos henkilöllä on henkilökohtaisia ja ammatillisia siteitä kahdessa jäsenvaltiossa ja jos hänen etujensa pysyvää keskuksensa sijaintia ei voida selvittää kokonaisvaltaisella arvioinnilla, etusija on annettava henkilökohtaisille siteille. A:n tapauksessa hänen henkilökohtaiset siteensä olivat Viroon. Siksi tässä tapauksessa hallinto-oikeuden päätös kumottiin. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa