Hei!
Tarvitsisin asianajajaa seksuaalirikosepäilyyn liittyvässä asiassa.
Kyse on lastensuojelulaitoksessa tapahtuneesta riisuttamisesta alaikäisenä (17 v), jota poliisi on käsitellyt rajoitustoimenpiteenä eikä seksuaalirikoksena.
Asiassa on aihetodisteita, joita poliisi ei ole pyytänyt.
Syyteoikeus vanhenee 4/2027.
Voisitteko arvioida asian jatkomahdollisuuksia sekä oikeusavun saatavuutta?
Kotivakuutukseen saattoi myös kuulua oikeusturva.
Mikäli oikeusapu ei ole mahdollista, tiedostan kuluriskit.
Konsultoin aiemmin Tukinaisen juristia (jonka mielestä on outoa, etteivät poliisit ottaneet seksuaalirikoksen mahdollisuutta huomioon), jonka jälkeen hankin asianajajan.
Tällä asianajajalla ei ole osaamista viedä asiaa eteenpäin eikä hän enää hoida asiaani.
Tuon kyseisen sijaishuoltopaikan ohjaajat olivat ennen sijoitustani riisuttaneet lapsia (väkisin) jo vuosia. Tästä on ollut myös uutisissa.
Tarkempi kuvaus:
Aluksi he vain käskivät ottamaan vaatteet pois samalla seisoen mun edessä.
Heillä ei ollut pyyhettä kädessään.
Sanoin ei.
He sanoivat vasta tämän jälkeen, että voivat pitää pyyhettä edessä (toinen ohjaaja roikottaa sitä itse ”näköesteenä”).
Ohjaajilla on tällöin näköyhteys ilman vaatteita olevaan lapseen.
Sanoin tällekin ei.
He sanoivat, että voin POIKKEUKSELLISESTI riisua oven takana.
Sain tilalle satiiniset minishortsit ilman minkäänlaisia alusvaatteita, kylpytakin ja t-paidan.
Jouduin olemaan näin tunteja.
Toin ohjaajien seksuaalisesti epäasialliseksi tulkittavan käytöksen ekan kerran poliisin tietoon vuonna 2018.
2019 tuli päätös, jonka mukaan ”rikosta ei ole tapahtunut”.
Vuonna 2025 poliisin vastaus oli, että ”rikos on vanhentunut”, koska he katsoivat sitä mahdollisena virkarikoksena.
Tänä vuonna asianajaja teki mun puolesta ”paremmin muotoillun” ilmoituksen, jossa pyysi poliisia tutkimaan tapahtunutta seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Käräjäoikeus (?) tai oikeusaputoimisto määräsi minulle tuloista riippumattoman oikeusavustajan.
19.3 kyselin poliisilta, missä vaiheessa asia on.
Sain tälle päivälle päivätyn päätöksen, jossa sanottiin, ettei rikosta ole tapahtunut, sillä tapahtunut on ”rajoitustoimenpide”.
Jos tekijöiltä kysytään ”toimenpiteen” tarkoitusta, he eivät tietenkään myönnä seksuaalirikosta.
Lapsiin kohdistuville seksuaalirikoksille on yleistä, että tekijä tekee teot ”hoivan ja huolenpidon vuoksi” tai ”lapsen parhaaksi”.
Lääkärit ovat saaneet tuomioita seksuaalisesta hyväksikäytöstä myös tapauksissa, joissa ei ole tapahtunut penetraatiota - mutta potilaan riisuttaminen ei ole ollut perusteltua.
Mikäli tekijä saisi määritellä tekonsa laillisuuden, siinä tapauksessa myös kehoon tunkeutuva seksuaaliväkivalta voitaisiin pistää ”tarkastuksen” piikkiin.
Logiikka ei päde, koska ammattiasema ja ”rajoitustoimenpide” ei anna oikeutta tehdä mitä ikinä haluaa.
Jos teon kohteena olisi ollut joku muu kuin lastensuojelulaitoksessa asuva lapsi, niin sitä ei olisi tarkasteltu tällä tavalla.
Mikäli olisin ollut poika, minua tuskin olisi puetetettu satiinisiin minishortseihin ilman alusvaatteita.
Lisäksi myös tämän jälkeen naisohjaaja laittoi minut esittelemään kehoani (kahden kesken), josta ei tehty myöskään päätöstä.
Tuota riisuttamista tehtiin koko sijoituksen ajan monia kertoja ilman kunnollista näköestettä.
Näiden kahden teon jälkeen niistä tehtiin ainakin joskus päätös.
”Näköesteenä” toimi pyyhe.
Poliisi ei ottanut pyydettäessä kantaa seuraaviin seikkoihin:
- Miestyöntekijä laittoi minut pukeutumaan satiinisiin minishortseihin ilman alusvaatteita.
- Lastensuojelulakiin ei kuulu lapsen riisuttaminen alasti.
- Riisuttamisesta ei tehty päätöstä, joten se EI voi olla rajoitustoimenpide.
* Työntekijät ovat myös kieltäneet toimivansa näin.
Mikäli tekoja ei myönnetä eikä niistä tehdä päätöksiä, se ei voi olla rajoitustoimenpide.
Voin toimittaa lisämateriaalia pyydettäessä.
Yt. Sointu Vinne
0449830126
[email protected]
Tarvitsisin asianajajaa seksuaalirikosepäilyyn liittyvässä asiassa.
Kyse on lastensuojelulaitoksessa tapahtuneesta riisuttamisesta alaikäisenä (17 v), jota poliisi on käsitellyt rajoitustoimenpiteenä eikä seksuaalirikoksena.
Asiassa on aihetodisteita, joita poliisi ei ole pyytänyt.
Syyteoikeus vanhenee 4/2027.
Voisitteko arvioida asian jatkomahdollisuuksia sekä oikeusavun saatavuutta?
Kotivakuutukseen saattoi myös kuulua oikeusturva.
Mikäli oikeusapu ei ole mahdollista, tiedostan kuluriskit.
Konsultoin aiemmin Tukinaisen juristia (jonka mielestä on outoa, etteivät poliisit ottaneet seksuaalirikoksen mahdollisuutta huomioon), jonka jälkeen hankin asianajajan.
Tällä asianajajalla ei ole osaamista viedä asiaa eteenpäin eikä hän enää hoida asiaani.
Tuon kyseisen sijaishuoltopaikan ohjaajat olivat ennen sijoitustani riisuttaneet lapsia (väkisin) jo vuosia. Tästä on ollut myös uutisissa.
Tarkempi kuvaus:
Aluksi he vain käskivät ottamaan vaatteet pois samalla seisoen mun edessä.
Heillä ei ollut pyyhettä kädessään.
Sanoin ei.
He sanoivat vasta tämän jälkeen, että voivat pitää pyyhettä edessä (toinen ohjaaja roikottaa sitä itse ”näköesteenä”).
Ohjaajilla on tällöin näköyhteys ilman vaatteita olevaan lapseen.
Sanoin tällekin ei.
He sanoivat, että voin POIKKEUKSELLISESTI riisua oven takana.
Sain tilalle satiiniset minishortsit ilman minkäänlaisia alusvaatteita, kylpytakin ja t-paidan.
Jouduin olemaan näin tunteja.
Toin ohjaajien seksuaalisesti epäasialliseksi tulkittavan käytöksen ekan kerran poliisin tietoon vuonna 2018.
2019 tuli päätös, jonka mukaan ”rikosta ei ole tapahtunut”.
Vuonna 2025 poliisin vastaus oli, että ”rikos on vanhentunut”, koska he katsoivat sitä mahdollisena virkarikoksena.
Tänä vuonna asianajaja teki mun puolesta ”paremmin muotoillun” ilmoituksen, jossa pyysi poliisia tutkimaan tapahtunutta seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Käräjäoikeus (?) tai oikeusaputoimisto määräsi minulle tuloista riippumattoman oikeusavustajan.
19.3 kyselin poliisilta, missä vaiheessa asia on.
Sain tälle päivälle päivätyn päätöksen, jossa sanottiin, ettei rikosta ole tapahtunut, sillä tapahtunut on ”rajoitustoimenpide”.
Jos tekijöiltä kysytään ”toimenpiteen” tarkoitusta, he eivät tietenkään myönnä seksuaalirikosta.
Lapsiin kohdistuville seksuaalirikoksille on yleistä, että tekijä tekee teot ”hoivan ja huolenpidon vuoksi” tai ”lapsen parhaaksi”.
Lääkärit ovat saaneet tuomioita seksuaalisesta hyväksikäytöstä myös tapauksissa, joissa ei ole tapahtunut penetraatiota - mutta potilaan riisuttaminen ei ole ollut perusteltua.
Mikäli tekijä saisi määritellä tekonsa laillisuuden, siinä tapauksessa myös kehoon tunkeutuva seksuaaliväkivalta voitaisiin pistää ”tarkastuksen” piikkiin.
Logiikka ei päde, koska ammattiasema ja ”rajoitustoimenpide” ei anna oikeutta tehdä mitä ikinä haluaa.
Jos teon kohteena olisi ollut joku muu kuin lastensuojelulaitoksessa asuva lapsi, niin sitä ei olisi tarkasteltu tällä tavalla.
Mikäli olisin ollut poika, minua tuskin olisi puetetettu satiinisiin minishortseihin ilman alusvaatteita.
Lisäksi myös tämän jälkeen naisohjaaja laittoi minut esittelemään kehoani (kahden kesken), josta ei tehty myöskään päätöstä.
Tuota riisuttamista tehtiin koko sijoituksen ajan monia kertoja ilman kunnollista näköestettä.
Näiden kahden teon jälkeen niistä tehtiin ainakin joskus päätös.
”Näköesteenä” toimi pyyhe.
Poliisi ei ottanut pyydettäessä kantaa seuraaviin seikkoihin:
- Miestyöntekijä laittoi minut pukeutumaan satiinisiin minishortseihin ilman alusvaatteita.
- Lastensuojelulakiin ei kuulu lapsen riisuttaminen alasti.
- Riisuttamisesta ei tehty päätöstä, joten se EI voi olla rajoitustoimenpide.
* Työntekijät ovat myös kieltäneet toimivansa näin.
Mikäli tekoja ei myönnetä eikä niistä tehdä päätöksiä, se ei voi olla rajoitustoimenpide.
Voin toimittaa lisämateriaalia pyydettäessä.
Yt. Sointu Vinne
0449830126
[email protected]
Puhelinnumero:
0449830126