näpistys on varkautta lievempi teko. Rikoslain (28. luvun 1§) mukaan varkautena pidetään sitä, että joku anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Varkaudessa rangaistuksena voi tulla sakkoa tai enintään 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta. Rikoslain (28. luvun 3§) mukaan näpistyksenä taas pidetään varkautta, joka ottaen huomioon anastetun omaisuuden arvon tai muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostelleen vähäinen. Näpistyksestä rangaistuksena on sakkoa.
Kun arvioidaan sitä, onko täyttääkö teko näpistyksen vai varkauden tunnusmerkistön on keskeisenä ratkaisevana seikkana anastetun omaisuuden arvo. Lakiin ei ole kuitenkaan kirjattu mitään euromääräistä rajaa sille, milloin kyse on näpistyksestä ja milloin taas varkaudesta tai törkeästä varkaudesta. Oikeuskäytännön perusteella on kuitenkin havaittu, että omaisuuden arvoa koskeva raja liikkuu usein noin 500 € kohdilla. Mitään ehdotonta euromääräistä rajaa ei kuitenkaan ole eikä voida antaa, vaan arviossa otetaan aina huomioon myös rikoksen tekotapa sekä rikoksen kohde eli uhri.
Onkin mahdollista, että teko voi tulla arvioiduksi varkautena, vaikka anastettu omaisuus olisi ollut arvoltaan vähäinen. Edellytyksenä on tällöin, ettei tekoa voida kokonaisuutena arvioiden pitää vähäisenä. Näin voi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa anastetaan vain pieni summa rahaa, mutta teossa on käytetty hyväksi rikoksen uhrin avutonta tilaa. Avuton tila voi johtua esimerkiksi siitä, että rikoksen uhri on hyvin iäkäs ja heikkokuntoinen.
Toisaalta on myös mahdollista, että teon katsotaan olevan varkauden sijaan anastus, mikäli teko katsotaan muiden seikkojen perusteella vähäiseksi.
Lisäksi lainsäätäjät ovat katsoneet, että teko voi tulla rangaistavaksi varkautena, vaikka anastetulla omaisuudella ei sinänsä olisi taloudellista arvoa. Myös se, että omaisuudella on tunnearvoa, jonka muutkin tunnustavat riittää siihen, että tekoa voidaan arvioida varkautena.
Arvioinnissa on siis aika kyse tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista, jossa omaisuuden arvon lisäksi kiinnitetään huomiota myös rikoksen tekotapaan sekä rikoksen kohteeseen.
Lisätietoa eri rikosnimikkeistä löydät mm. Minilexin rikosasioita käsittelevistä artikkeleista.
Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua. Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita 0600 12 450.
Minilex
39 vastausta
Soita lakimiehelle - 0600 12 450
näpistys on varkautta lievempi teko. Rikoslain (28. luvun 1§) mukaan varkautena pidetään sitä, että joku anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Varkaudessa rangaistuksena voi tulla sakkoa tai enintään 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta. Rikoslain (28. luvun 3§) mukaan näpistyksenä taas pidetään varkautta, joka ottaen huomioon anastetun omaisuuden arvon tai muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostelleen vähäinen. Näpistyksestä rangaistuksena on sakkoa.
Kun arvioidaan sitä, onko täyttääkö teko näpistyksen vai varkauden tunnusmerkistön on keskeisenä ratkaisevana seikkana anastetun omaisuuden arvo. Lakiin ei ole kuitenkaan kirjattu mitään euromääräistä rajaa sille, milloin kyse on näpistyksestä ja milloin taas varkaudesta tai törkeästä varkaudesta. Oikeuskäytännön perusteella on kuitenkin havaittu, että omaisuuden arvoa koskeva raja liikkuu usein noin 500 € kohdilla. Mitään ehdotonta euromääräistä rajaa ei kuitenkaan ole eikä voida antaa, vaan arviossa otetaan aina huomioon myös rikoksen tekotapa sekä rikoksen kohde eli uhri.
Onkin mahdollista, että teko voi tulla arvioiduksi varkautena, vaikka anastettu omaisuus olisi ollut arvoltaan vähäinen. Edellytyksenä on tällöin, ettei tekoa voida kokonaisuutena arvioiden pitää vähäisenä. Näin voi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa anastetaan vain pieni summa rahaa, mutta teossa on käytetty hyväksi rikoksen uhrin avutonta tilaa. Avuton tila voi johtua esimerkiksi siitä, että rikoksen uhri on hyvin iäkäs ja heikkokuntoinen.
Toisaalta on myös mahdollista, että teon katsotaan olevan varkauden sijaan anastus, mikäli teko katsotaan muiden seikkojen perusteella vähäiseksi.
Lisäksi lainsäätäjät ovat katsoneet, että teko voi tulla rangaistavaksi varkautena, vaikka anastetulla omaisuudella ei sinänsä olisi taloudellista arvoa. Myös se, että omaisuudella on tunnearvoa, jonka muutkin tunnustavat riittää siihen, että tekoa voidaan arvioida varkautena.
Arvioinnissa on siis aika kyse tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista, jossa omaisuuden arvon lisäksi kiinnitetään huomiota myös rikoksen tekotapaan sekä rikoksen kohteeseen.
Lisätietoa eri rikosnimikkeistä löydät mm. Minilexin rikosasioita käsittelevistä artikkeleista.
Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua.
Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita
0600 12 450.