Miten hallintoasioiden käsittelyssä on ennakolta pyritty varmistamaan yksilön oikeusturva ja se, että kansalainen saa hallintoasioissa laillisen päätöksen?
hallintoasian käsittelystä on monia normeja, jotka ehkäisevät epäasiallista päätöksentekoa. Ensinnäkin virkamiehen täytyy noudattaa asiaan soveltuvaa lakia. Päätös tulee perustella: perusteluissa pitää kertoa päätöksen pohjana olevat faktat ja lainkohdat. Tämä pakottaa virkamiehen miettimään päätöksen järkevyyttä ja laillisuutta; hän ei voi keksiä päätöstä mielivaltaisesti. Jos virkamiehen päätös on ns. tuulesta temmattu, häntä voi kohdata sanktio: esimerkiksi varoitus tai vakavassa tapauksessa syyte.
Ennakollista oikeusturvaa luo myös sääntely esteellisyydestä eli jääviydestä. Sääntelyllä kontrolloidaan, että asian ratkaisevalla virkamiehellä ei ole itsekkäitä tai muuten epäasiallisia motiiveja. Esteellisyys voi syntyä hyvin monenlaisilla perusteilla, esimerkiksi jos virkamiehen läheinen on asianosaisena tai jos asiasta on odotettavissa virkamiehelle erityistä hyötyä (hallintolaki, 27–30 §).
Tärkeä oikeusturvan tae on myös asianosaisen kuuleminen. (Kyseinen termi on tosin harhaanjohtava, sillä kuuleminen tapahtuu yleensä kirjallisesti eikä suullisesti.) Ennen asian ratkaisemista viranomaisen täytyy yleensä varata asianosaiselle tilaisuus ilmaista mielipiteensä ja antaa selvityksensä. Toki on monia rutiininomaisia hallintoasioita, joissa ei tarvita erillistä kuulemista: Esimerkiksi sosiaalietuuden hakijan kanta ilmenee yleensä jo itse hakemuksesta, jolloin enempää kuulemista ei tarvita.
Muutoinkin viranomaisen tulee huolehtia, että asiaa selvitetään riittävästi ennen sen ratkaisemista. Selvityksen tulee olla totuudenmukaista, tasapuolista ja kyllin kattavaa.
Nämä ovat oikeusturvan ennakolliset takeet. Kun asia on ratkaistu, asianosaisen jälkikäteisen oikeusturvan takaa muutoksenhakuoikeus. Yleensä ensin pitää tehdä oikaisuvaatimus asian ratkaisseelle tai ylemmälle viranomaiselle. Jos ratkaisua ei oikaista tyydyttävästi, asianosainen voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Yleisellä tasolla normit ovat tällaiset. Toki hallintoasioita on hyvin monenlaisia, ja menettelysäännöt vaihtelevat. Esimerkiksi ympäristölupa-asia vaatii paljon enemmän kuulemisia ja selvityksiä kuin rutiininomainen opintotukiasia.
Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua. Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita 0600 12 450.
Minilex
90 vastausta
Soita lakimiehelle - 0600 12 450
hallintoasian käsittelystä on monia normeja, jotka ehkäisevät epäasiallista päätöksentekoa. Ensinnäkin virkamiehen täytyy noudattaa asiaan soveltuvaa lakia. Päätös tulee perustella: perusteluissa pitää kertoa päätöksen pohjana olevat faktat ja lainkohdat. Tämä pakottaa virkamiehen miettimään päätöksen järkevyyttä ja laillisuutta; hän ei voi keksiä päätöstä mielivaltaisesti. Jos virkamiehen päätös on ns. tuulesta temmattu, häntä voi kohdata sanktio: esimerkiksi varoitus tai vakavassa tapauksessa syyte.
Ennakollista oikeusturvaa luo myös sääntely esteellisyydestä eli jääviydestä. Sääntelyllä kontrolloidaan, että asian ratkaisevalla virkamiehellä ei ole itsekkäitä tai muuten epäasiallisia motiiveja. Esteellisyys voi syntyä hyvin monenlaisilla perusteilla, esimerkiksi jos virkamiehen läheinen on asianosaisena tai jos asiasta on odotettavissa virkamiehelle erityistä hyötyä (hallintolaki, 27–30 §).
Tärkeä oikeusturvan tae on myös asianosaisen kuuleminen. (Kyseinen termi on tosin harhaanjohtava, sillä kuuleminen tapahtuu yleensä kirjallisesti eikä suullisesti.) Ennen asian ratkaisemista viranomaisen täytyy yleensä varata asianosaiselle tilaisuus ilmaista mielipiteensä ja antaa selvityksensä. Toki on monia rutiininomaisia hallintoasioita, joissa ei tarvita erillistä kuulemista: Esimerkiksi sosiaalietuuden hakijan kanta ilmenee yleensä jo itse hakemuksesta, jolloin enempää kuulemista ei tarvita.
Muutoinkin viranomaisen tulee huolehtia, että asiaa selvitetään riittävästi ennen sen ratkaisemista. Selvityksen tulee olla totuudenmukaista, tasapuolista ja kyllin kattavaa.
Nämä ovat oikeusturvan ennakolliset takeet. Kun asia on ratkaistu, asianosaisen jälkikäteisen oikeusturvan takaa muutoksenhakuoikeus. Yleensä ensin pitää tehdä oikaisuvaatimus asian ratkaisseelle tai ylemmälle viranomaiselle. Jos ratkaisua ei oikaista tyydyttävästi, asianosainen voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Yleisellä tasolla normit ovat tällaiset. Toki hallintoasioita on hyvin monenlaisia, ja menettelysäännöt vaihtelevat. Esimerkiksi ympäristölupa-asia vaatii paljon enemmän kuulemisia ja selvityksiä kuin rutiininomainen opintotukiasia.
Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua.
Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita
0600 12 450.