Minilex - Lakipuhelin

Vuokralaisia häirinnyt yläkerran naapuripariskunta tuomittiin vahingonkorvauksiin vuokranantajalle


» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Vuokralaisten asumista toistuvasti häirinnyt pariskunta oli velvollinen suorittamaan vuokralaisten vaihtumisen seurauksena kantajana olleelle vuokranantajalle vahingonkorvauksena vuokranvälityspalkkioita ja vuokranmenetyksestä yhteensä 1 778 euroa ja kantajan oikeudenkäyntikulut. Korvausvaatimus henkisestä kärsimyksestä hylättiin. (Vailla lainvoimaa 29.8.2016)

Näyttö käräjäoikeudessa (KO) oli osoittanut, että talossa on huono äänieristys eivätkä yläkerran naapurit (vastaajat) olleet sietäneet alakerrasta kuuluvia ääniä aina edes päiväaikaan tai illalla edes silloinkaan, kun he olivat olleet valveilla ja esimerkiksi katsoneet televisiota.

Vastaajat olivat toistuvasti kutsuneet poliisin paikalle varsinkin, jos ääniä oli kuulunut kello 22 jälkeen. Asiassa oli ilmennyt, että vuokralaiset olivat saattaneet hiljaisuuden jälkeenkin soittaa musiikkia, katsoa televisiota ja käydä saunassa ja suihkussa.

Vastaajat olivat puuttuneet jokaisen todistajana kuullun vuokralaisen elämään. Kaikki vuokralaiset olivat olleet nuoria ihmisiä, joiden tavat olivat poikenneet vastaajien elämänrytmistä. Toinen vastaajista (mies) oli kertonut, että he asuvat kahdeksan kuukautta vuodessa kesämökillä. Tällöin vain neljä kuukautta vuodessa olisi ollut yhteistä kerrostaloelämää kantajan vuokralaisten kanssa. Todistajien mukaan kukaan muu naapuri ei ollut kertaakaan puuttunut heidän asumiseensa.

KO oli todennut tuomiossaan, että huonon äänieristyksen vuoksi normaalitkin asumisäänet kuuluvat asunnosta toiseen, joten äänien kuuluminen ei välttämättä osoita, että asuminen olisi normaalia meluisampaa. Tästä tietoisena asukkaiden pitäisi pystyä niitä sietämään ainakin yöajan ulkopuolella. Todistelussa oli käynyt ilmi, että myös vastaajien asunnosta kuuluivat asumisäänet alapuolen asuntoon.

Vastaajat olivat katsoneet, että vuokralaisten vaihtumisesta vuokranantajalle aiheutuvat kulut kuten vuokran menetykset ja välityspalkkiot kuuluvat normaaliin vuokraustoimintaan. KO oli todennut näin olevan, jos vuokralainen irtisanoutuu omaehtoisesti ja omasta tilanteestaan johtuvista syistä. Todistaja T1 oli toiminut kyseisen asunnon vuokravälittäjänä useiden vuosien ajan ja hän oli kertonut kaikkien asiassa kuultujen vuokralaisten ilmoittaneen vuokrasopimuksen irtisanomisen syyksi sen, että heidän asumistaan oli häiritty. Yksi vuokralainen (T2) oli todennut sen irtisanomisilmoituksessaan. KO oli todennut, että tällöin kysymys ei enää ole tavanomaisesta vuokralaisten vaihtumisesta, johon vuokraustoiminnassa on varauduttava ja jonka kustannukset vuokranantajan on varauduttava maksamaan.

Vastaajat olivat kumpikin samalla lailla kertoneet yhden vuokralaisen (V) tupaantuliaisista. Muuta V:n asumisesta ei ollut tullut esille. Vastaajien kertoma oli ristiriidassa V:n antaman kirjallisen kertomuksen kanssa, jonka käyttämiseen kirjallisena todisteena ei ollut vastaajien suostumusta. Kun V:tä ei ollut henkilökohtaisesti kuultu, selvittämättä oli jäänyt, että hän olisi vastaajien syystä muuttanut pois asunnosta. V:n osalta esitetty korvausvaatimus oli hylättävä.

Toinen vuokralainen (T3) oli irtisanonut vuokrasopimuksensa muista kuin vastaajista johtuvista syistä eikä hänen osaltaan ollut esitetty vaatimuksia. T3:n antamaa kirjallista selvitystä ei voitu jo V:n kohdalla esitetyistä syistä ottaa huomioon todisteena.

Kolmas vuokralainen (T4) oli itsekin myöntänyt, että ensimmäinen varoitus koirien ääntelystä oli ollut aiheellinen, koska hän oli jättänyt vasta ottamansa puolivuotiaan dobermannin päiväajoiksi yksin asuntoon, vaikka sen viihtymisestä ja käyttäytymisestä ei vielä ollut tietoa. T4 oli kuitenkin varoituksen saatuaan pyrkinyt parantamaan tilannetta ainakin hankkimalla haukkumista hillitsevän pannan, josta vastaajienkin mukaan oli ollut apua.

Liesituulettimen osalta oli jäänyt selvittämättä, oliko T4:n asunnon liesituulettimessa vikaa vai oliko tuuletin vain ollut päällä tavallista myöhempään ja pitempään. Vastaajat eivät olleet tuoneet esiin, että aikaisemmin tai huoltomiehen käynnin jälkeen huippuimuri olisi pitänyt meteliä. Vuokralaiselle olisi ollut aiheellista etukäteen ilmoittaa, että huoltomies on tulossa katsomaan liesituuletinta.

T4:n mukaan hänen poikaystävänsä lähti aamuisin moottoripyörällä töihin, mikä oli aiheuttanut ääntä. Asiassa ei ollut selvitetty, olisiko kelkkaa ja pyörää voitu säilyttää sellaisessa paikassa, josta käynnistysääni tai mahdollinen huoltoon ja korjaukseen liittyvä ääni ei olisi kuulunut vastaajien asuntoon.

T4 oli irtisanonut vuokrasopimuksensa, koska hän oli saanut jo kaksi varoitusta koirista sen johdosta, että vastaajat olivat valittaneet isännöitsijälle. T4 oli kertonut, että kolmannen varoituksen jälkeen hänet olisi häädetty. Mahdollista oli, että vastaajat olisivat voineet jatkaa valittamista isännöitsijälle ja kun varoitukset oli annettu kuulematta T4:ää etukäteen, oli ymmärrettävää, että hän oli halunnut mieluummin itse irtisanoutua kuin mahdollisesti tulla häädetyksi. KO oli katsonut, että T4 oli vastaajien toiminnan takia irtisanonut vuokrasopimuksensa. Kantaja oli joutunut hankkimaan T4:n tilalle uuden vuokralaisen, joten vastaajien toiminnasta oli kantajalle aiheutunut 463 euron vuokranvälityspalkkion määräinen vahinko, joka vastaajien oli korvattava.

Neljännen vuokralaisen (T5) kertomuksesta oli ilmennyt, että hän oli ollut vastaajien jatkuvan tarkkailun ja seurannan alaisena ja hänelle oli käyty huomauttamassa asumisen äänistä myös päiväaikaan. T5:n kertomus myös osoitti, että asuminen vuokralaisena oli ollut seikka, jonka nojalla vastaajat omistusasunnossa asuvina olivat katsoneet voivansa puuttua alakerran huoneiston vuokralaisten elämään. Vuokrasopimuksen päättämisen syynä oli ollut vastaajien menettely. Kantaja oli joutunut hankkimaan T5:n tilalle uuden vuokralaisen, joten vastaajien toiminnasta kantajalle oli aiheutunut 520 euron vuokranvälityspalkkion määräinen vahinko, jonka vastaajat olivat velvollisia korvaamaan.

T2:n asumisen osalta vastaajien menettely oli ilmennyt heidän kertomuksistaan. T2 oli kertonut vastaajien käyneen myös iltapäivästä tai alkuillasta valittamassa äänistä. Vastaajan (naisen) mukaan T2:n asumisaikana puheäänet olivat pahimmat ja häiritsivät muun muassa television katsomista. T2 oli vuokrasopimuksen irtisanomisilmoituksessaan kertonut syyksi:"Yläkerran asukkaan toistuva asumista häiritsevä käyttäytyminen, esim. kopistelu lattiaan, kun siivoan kotiani sekä aiheeton ilmianto poliisiviranomaisille."

Kantaja oli joutunut hankkimaan T2:n tilalle uuden vuokralaisen, joten vastaajien toiminnasta oli aiheutunut kantajalle 525 euron vuokranvälityspalkkion määräinen vahinko. Kantajan mukaan seuraavan vuokralaisen vuokrasopimus oli alkanut kahden viikon päästä T2:n sopimuksen päättymisestä, joten kantajalle oli aiheutunut kahden viikon vuokranmenetys 270 euroa. Vastaajat olivat velvollisia T2:n osalta korvaamaan kantajalle yhteensä 795 euroa.

Ei korvausta henkisestä kärsimyksestä

Kantaja oli vaatinut korvausta henkisestä kärsimyksestä ja perustellut vaatimustaan sillä, että hänelle aiheutui toisten takia ylimääräisiä kuluja ja hän koki vapauden- ja yksityiselämänloukkauksena sen, että vuokralaisten vaihtuminen aiheutti ylimääräistä juoksemista ja selvittelyä. Samoista syistä hänen yöunensa heikentyivät. Kantaja oli vaatinut korvausta VahL 5 luvun 6 §:n nojalla.

Lainkohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on loukattu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä 167/2003 vp lausutaan sivulla 54, että kärsimyksen korvattavuuden edellytyksenä olisi loukkaavan teon rangaistavuus. Jotta loukkaus olisi korvattava, se olisi tullut aiheuttaa nimenomaan johonkin säännöksessä mainittuun oikeushyvään kohdistuvalla rikoksella. Lakivaliokunnan mietinnössä 1/2004 vp todetaan sivulla 4, että ehdotettu pykälä koskee loukkauksen uhrin oikeutta korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

KO oli todennut, ettei kantaja ollut nimennyt mitään lainkohdan mainitsemiin oikeushyviin kohdistuvaa rikosta, jonka uhriksi hän olisi vastaajien taholta joutunut ja jonka sisältämä loukkaus olisi aiheuttanut hänelle kärsimystä. KO oli katsonut, että lainkohdan asettamat edellytykset henkisen kärsimyksen korvaamiselle eivät täyttyneet. Vaatimus oli siten hylättävä.

KO oli harkinnut kohtuulliseksi velvoittaa vastaajat korvaamaan 1/3 kantajan oikeudenkäyntikululaskusta eli 2 147,29 euroa. Sen ylittävältä osalta vaatimus hylättiin. Vastaajien korvausvelvollisuus kantajalle oli yhteensä 1 778 euroa.

Kantaja oli vaatinut HO:ssa, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 4 000 euroa korkoineen haasteen tiedoksiannosta 5.11.2015 lukien sekä korvaamaan hänen asianosais- ja oikeudenkäyntikulunsa täysimääräisesti korkoineen. HO ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

LÄHDE: EDILEX