Minilex - Lakipuhelin

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota: hevosten ulostetta ei katsottu jätelaissa tarkoitetuksi jätteeksi


» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota koskien jätelain roskaamiskieltoa jättämällä tiellä toistuvasti ympäristöön jätettä eli hevosten ulostetta. Kun otettiin huomioon lainsäädännön epäselvyys siltä osin, onko käsittelemätön hevosen lanta jätelaissa tarkoitettua jätettä, ei voitu varmuudella todeta, että hevosen lannan jättäminen luontoon täytti jätelaissa määritellyn roskaamisen teonkuvauksen. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikoksena voidaan tuomita vain sellaisesta teosta, joka on tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Lainsäädännön epäselvyyksiä ei tule tulkita syytetyn vahingoksi. Koska ei ollut varmuutta siitä, onko hevosen lannan luontoon jättäminen rikos, syyte roskaamisesta hylättiin 3.6.2016. Tuomio on vailla lainvoimaa. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.8.2016.

Rovaniemen hovioikeus 3.6.2016, tuomio 16/124027, asianro R 15/1014
Lapin käräjäoikeus 6.7.2015 nro 129244

Syyttäjän mukaan A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut jätelain roskaamiskieltoa jättämällä tiellä toistuvasti ympäristöön jätettä eli hevosten ulostetta siten, että siitä on aiheutunut epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai muuta edellä mainittuihin rinnastettavaa haittaa.

Käräjäoikeuskäsittely

Asianomistaja U on kertonut A:n rikkoneen roskaamiskieltoa jättämällä toistuvasti hevosen lantaa yksityistielle. A ei ole useista kehotuksista huolimatta siivonnut lantakasoja. Hevosen lanta on aiheuttanut epäsiisteyttä, maiseman rumentumista sekä viihtyisyyden vähentymistä mm. kärpästen muodossa. U on joutunut itse siivoamaan tietä lähes päivittäin yli viiden vuoden ajan. Lisäksi hevoset ovat olleet irti U:n pihalla aiheuttaen siellä haittaa ja vahinkoa. Haittaa asumiselle on puolestaan tullut siitä, että U on joutunut aitaamaan pihansa ja kulkiessaan hän joutuu sulkemaan pääliittymän joka kerta.

A on kiistänyt syytteen. A:n mukaan hevosen lanta, jonka hevonen tekee ratsastuslenkillä ei ole jätelain tarkoittamaa jätettä, eikä A ole siten syyllistynyt jätteen jättämiseen ympäristöön. A:n mukaan hän on naapurisovun ylläpitämiseksi siivonnut lantoja tieltä, mutta ei ole läheskään aina ehtinyt tekemään sitä ennen U:ta. A on kiistänyt U:n vaatimuksen pihan tallomisesta sekä aidan rakentamisesta, sillä ne eivät liity nyt käsiteltävänä olevaan jätelain rikkomiseen.

Todistajana kuultu T on kertonut samansisältöisen tarinan kuin asianomistaja U. A on jättänyt toistuvasti siivoamatta hevosen lannat tieltä ja tämä on aiheuttanut autojen ja sisätilojen likaantumista.

Kirjallisena todisteena esitetyistä valokuvista on ilmennyt mm. hevosen lantaa olevan yksityistiellä sekä U:n pihaa ympäröivä aita. A:n kirjallisena todisteena esittämässä terveysvalvonnan tarkastuskertomuksessa on todettu, ettei O:n ratsastuskeskuksessa ole havaittu mitään terveyshaittaan viittaavaa olosuhdetta. Hajuja ja kärpäsiä voi esiintyä jossain määrin myös lähinaapurustossa, mikä on tyypillistä haja-asutusalueella sijaitsevasta eläinsuojan toiminnasta.

Jätteen määritelmä

Jätelain 5 §:n jätteen määritelmän mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätelain määritelmä on yhdenmukainen jätedirektiivin (75/442/ETY, sittemmin 2006/12/EY) määritelmän kanssa.

Valtioneuvoston asetuksessa jätteistä 179/2012 liitteessä 4 (jäteluettelo) maataloudessa syntyneet eläinten ulosteet, virtsa ja lanta mainitaan jätteinä. Jäteluettelon johdannossa kuitenkin todetaan, että jäteluettelo on esimerkkiluettelo jätteistä. Se ei sisällä kaikkia jätteitä, eivätkä siinä mainitut esineet tai aineet aina ole jätteitä. Esineen tai aineen tulee täyttää jätelain 5 §:n ensimmäisessä momentissa oleva jätteen määritelmä.

Jätelain soveltuminen

Jätelain soveltamisrajoituksia koskevan 3 § 6- kohdan mukaan jätelakia ei sovelleta eläimistä saataviin sivutuotteisiin siltä osin kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston sivutuoteasetuksessa (1069/2009/EY) mukaan lukien sivutuoteasetuksen soveltamisalaan kuuluva lanta ja käsitellyt tuotteet.

Jätelain 3 §:n 6 kohdassa mainitaan myös, että jätelakia sovelletaan kuitenkin sellaisiin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin, jotka on tarkoitettu poltettaviksi, kaatopaikalle sijoitettaviksi tai käytettäviksi biologisessa käsittelylaitoksessa.

Jätelain hallituksen esityksen mukaan tuotantoeläinten lanta, joka on sivutuoteasetuksen tarkoittama eläinperäinen sivutuote, kuuluu jätelain soveltamisalaan silloin kun lanta on tarkoitus polttaa, sijoittaa kaatopaikalle tai käyttää biokaasu-, kompostointi- tai muussa biologisessa käsittelylaitoksessa. Hallituksen esityksessä kuitenkin nimenomaisesti todetaan, että raaka-aineena käytettävä lanta samoin kuin käsittelemättömän lannan käyttö peltojen lannoitukseen ja parannukseen jää jätelain soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen jätelaki ja sen määräykset esimerkiksi roskaamisesta, eivät sovellu käsittelemättömään lantaan.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2009:61 pohtinut, onko kutterinpurun ja hevosenlannan sekoitus briketöidyssä muodossa jätelain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua jätettä. Korkeimman hallinto-oikeuden asiassa ei ole otettu kantaa siihen, onko hevosen lanta käsittelemättömänä jätelain mukaista jätettä. Lisäksi korkein hallinto-oikeus on ratkaistavana olevia kysymyksiä arvioidessaan todennut, ettei asiassa ole miltään osin ratkaistavana muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1774/2002 soveltaminen hevosten kasvatustoimintaan, eikä mainitun sivutuoteasetuksen säännöksillä muutoinkaan ole asiassa välitöntä merkitystä. Kyseisestä ratkaisusta ei siis saada suoraa johtopäätöstä siihen, kuuluuko hevosenlanta jätelain soveltamisalaan.

Järjestyslain velvoite eläinten ulosteiden keräämiseen

Hevosen omistajalle ei ole lainsäädännössä asetettu velvollisuutta kerätä eläimen jätökset. Tällainen nimenomainen velvollisuus esimerkiksi koiran ulosteen osalta on asetettu koiran omistajalle. Järjestyslain 4 luvun 14 §:n 1 momentin 3 kohdassa määrätään, että koiran omistajan tai haltijan on pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa. Saman pykälän ensimmäisen momentin 1 ja 2 kohdissa asetetaan velvollisuus koiran omistajalle pitää koira kytkettynä taajamassa sekä huolehdittava, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai vastaavalle juoksuradalle, uimarannalle, torille ym. Tämä lainkohta on säädetty koskemaan nimenomaisesti myös hevosta ja soveltuvin osin muuta koti- tai lemmikkieläintä. Kohdan 3 ulosteiden keräämisvelvoite on kuitenkin rajattu koskemaan ainoastaan koiran jätöksiä.

Järjestyslain hallituksen esityksessä (HE 20/2002) lainsäätäjä on todennut, että koska on epäselvää, koskeeko jätelain säännökset koiran ulostetta, on ollut tarpeellista ottaa lakiin selvä säännös, jonka mukaan omistajan on huolehdittava, ettei koiran uloste jää ympäristöön taajaan rakennetulla alueella. Hallituksen esityksen mukaan tarvetta keräämiselle ei ole metsässä tai muulla rakentamattomalla alueella. Toisaalta hallituksen esityksessä on nimenomaisesti todettu, ettei hevosen tai kissan ulosteesta ole aiheutunut vastaavanlaista ongelmaa (HE 20/2002 3.2. Eläimet (9. kpl) ). Hevosen ja kissan ulosteet on siis jätetty keräämisvelvoitteen ulkopuolelle taajama-alueella. On myös huomioitava se, että hoidetuilla taajaan rakennetuilla alueilla sääntely ympäristön siisteydestä huolehtimisen suhteen on yleisesti ottaen haja-asutusalueita tiukempaa.

Johtopäätökset

Voimassaolevassa lainsäädännössä vallitsee epäselvyys siitä, milloin maatalouden eläinten lanta katsotaan sisältyvän jätelain jätteen määritelmään. Eläinten lannan katsotaan kuuluvan soveltamisalaan kun sitä on tarkoitus polttaa, sijoittaa kaatopaikalle tai käyttää biokaasu, kompostointi tai muussa biologisessa käsittelylaitoksessa. Toisaalta jätelaki ei sovellu eläinten lantaan, kun kyse on sen hyödyntämisestä sellaisenaan esimerkiksi peltojen lannoitteena.

Kun otetaan huomioon lainsäädännön epäselvyys siltä osin, onko käsittelemätön hevosen lanta jätelaissa tarkoitettua jätettä, ei voida varmuudella todeta, että hevosen lannan jättäminen luontoon täyttää jätelaissa määritellyn roskaamisen teonkuvauksen. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikoksena voidaan tuomita vain sellaisesta teosta, joka on tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Lainsäädännön epäselvyyksiä ei tule tulkita syytetyn vahingoksi. Koska ei ole varmuutta siitä, onko hevosen lannan luontoon jättäminen rikos, syyte roskaamisesta hylätään.

Hovioikeuden tuomio

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut. Ratkaisun muuttamiseen ei ilmennyt aihetta.

LÄHDE: EDILEX.FI