» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ohjelmistoalan yrittäjä, joka oli myynyt 1990-luvun alussa asiakkailleen sellaisia ohjelmistotuotteita, joita hänellä ei olisi ollut oikeutta myydä. Hän myi asiakkailleen muun muassa ohjelmien esittelyversioita, päivityskappaleita, vaihto-ohjelmia ja muita tuotteita, joita ei ollut tarkoitettu myytäväksi asiakkaille uusina kappaleina. Hän muunteli tuotepakkauksia ja lisenssiasiakirjoja, minkä johdosta hänen asiakkaansa uskoivat ostavansa tavanomaisia ohjelmistotuotteita eikä sellaisia kappaleita, joita ei olisi tullut saattaa yleiseen levitykseen.
Oikeuskäsittely sisälsi kymmeniä syytekohtia, joiden suhteen käräjäoikeus tuomitsi A:n tekijänoikeusrikoksesta, tietokoneohjelman suojauksen poistovälineen luvattomasta levittämisestä, tavaramerkkioikeuden loukkauksesta, markkinointirikoksesta, kilpailumenettelyrikoksesta ja 43 petoksesta yhteensä 1 vuoden vankeusrangaistukseen, jonka käräjäoikeus määräsi ehdollisena.
Hovioikeus puolestaan hylkäsi syytteen tekijänoikeusrikoksesta ja tietokoneohjelman suojauksen poistovälineen luvattomasta levittämisestä, mutta katsoi A:n syyllistyneen jäljelle jääneiden rikosten ohella väärennykseen. Hovioikeus ei muuttanut A:n saamaa tuomiota.
Asianomistajina toimineet ohjelmistoyhtiöt ja A valittivat asiasta korkeimpaan oikeuteen. Ohjelmistoyhtiöt vaativat A:lle kovempaa rangaistusta ja laajempaa syyksilukemista mm. niin, että hänet tulisi tuomita törkeästä väärennyksestä perusmuotoisen sijaan. A vaati saamansa rangaistuksen alentamista.
Ohjelmistoyhtiöt vaativat tekijänoikeuksien suojan ulottamista myös ohjelmien pakkauksiin, mutta KKO ei suostunut tähän, vaan katsoi pakkaamisen olevan pikemminkin mekaaninen toimenpide vailla varsinaista omaperäisyyttä tai luonnetta. KKO katsoi tekijänoikeusrikoksen kohdalla, että ohjelmistojen eteenpäin myymisessä ei ollut kyse rikoksesta, koska ohjelmistojen valmistajien levittämisoikeus oli rauennut. KKO kuitenkin totesi, että A on syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen siltä osin, kuin hän oli myynyt ohjelmistoihin liittyviä ja niistä erotettuja lisenssiasiakirjoja eteenpäin. KKO ei myöskään hyväksynyt tietokoneohjelman suojauksen poistovälineen luvattomaan levittämiseen liittyvää syytettä, koska kyse oli kirjallisesta ohjeesta suojausmekanismin kiertämiseksi, ei esim. ohjelmakoodista.
KKO otti kantaa asiaan myös muilta osin. Se totesi A:n syyllistyneen tavaramerkkiloukkaukseen, mutta sovelsi tekohetkellä voimassaolleen tavaramerkkilain rangaistussäännöstä, koska se johti lievempään lopputulokseen. Petosten suhteen KKO tuomitsi A:n 42 petoksesta, sillä yksi tuotteista oli ostettu A:n jälleenmyyjältä, ei A:lta tai sen yhtiöltä itseltään. Väärennysten osalta KKO totesi A:n syyllistyneen perusmuotoiseen väärennykseen. KKO katsoi A:n syyllistyneen myös markkinointi- ja kilpailumenettelyrikoksiin, A:n harjoittaman harhaanjohtavan markkinoinnin ja ohjelmistoyhtiöitä vahingoittavan toiminnan perusteella. Loppujen lopuksi A:n rangaistusta korotettiin: koska syyksi luettu tekijänoikeusrikos oli itsessään niin vakava rikos, KKO nosti A:lle tuomittua yhteistä rangaistusta 1 vuoteen 2 kuukauteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa