» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käsiteltiin, onko vastaajan syyksi nuorisorangaistuksen tuomitsemisen jälkeen luetuista uusista rikoksista sekä nuorisorangaistukseen johtaneista rikoksista tuomittava nuorisorangaistuksesta annetun lain 18 §:n 3 momentin tai rikoslain 7 luvun 8 §:n takia yhteinen ehdoton vankeusrangaistus.
Tapauksessa syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:ta vastaan ajamansa syytteen yhteydessä, että A:lle tuomittu 26.5.2011 6 kuukauden nuorisorangaistus muutettaisiin joko ehdottomaksi tai ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi, koska A oli laiminlyönyt nuorisorangaistuksensa hoitamisen ja näin ollen toiminut nuorisorangaistuksesta annetun lain 12 §:n ehtojen vastaisesti ja jättänyt nuorisorangaistuksen suorittamisen kesken. Käräjäoikeus tuomitsi A:n seitsemästätoista rikoksesta sekä nuorisorangaistukseen johtamista rikoksista yhteisesti kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Käräjäoikeuden lausui, että A:n aikaisempi rikollisuus ja rikosten samankaltaisuus osoitti A:ssa piittaamattomuutta lain käskyistä sekä kielloista. Käräjäoikeus kuitenkin kohtuullisti tuomiota ottamalla huomioon aiemmat ehdottomat vankeusrangaistukset.
A valitti hovioikeuteen vaatien, että hänen nuorisorangaistustaan ei muuteta ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi tai ainakin hänen yhteistä vankeusrangaistusta alennettaisiin.
Hovioikeus ei muuttanut A:n tuomiota. Hovioikeus katsoi, että A:n nuorisorangaistus on jäänyt kokonaan suorittamatta. Nuorisorangaistuksesta annetun lain 18 §:n 3 momentin mukaan erityisellä syyllä voidaan tuomita ehdoton vankeusrangaistus nuorisorangaistuksen sijaan. Tässä tapauksessa erityisen syyn muodostivat A:n menettelyn vakavuus, piittaamattomuus aikaisemmin annetuista tuomioita, rikoksen laadut sekä 18 vuoden ikä. A oli heti nuorisorangaistuksen jälkeen syyllistynyt uusiin rikoksiin sekä A oli jo aikaisemmin tuomittu kahdesti ehdottomaan vankeuteen. A:lle annettu tuomio on oikeassa suhteessa tehtyihin rikoksiin.
A valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien hovioikeuden tuomion kumoamista ja ettei hänelle määrättäisi ehdotonta vankeusrangaistusta. Lisäksi hän vaati, että ainakin yhteistä rangaistusta on alennettava joka tapauksessa. Syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemisen osalta. Syyttäjä kuitenkin katsoi, että hovioikeuden antamaa tuomiota tulisi muuttaa vähentäen siitä nuorisorangaistuksena suoritetut kymmenen päivää.
Tapauksessa A tuomittu 26.5.2011 kuuden kuukauden nuorisorangaistukseen, joka oli keskeytetty väliaikaisesti 6.9.2011 – 5.10.2011 väliseksi ajaksi, koska A oli suorittamassa hänelle tuomittua vankeusrangaistusta. Lopullisesti rangaistuksen toimeenpano keskeytettiin 7.10.2011, kun syyttäjä ilmoitti rikosseuraamuslaitokselle tässä tapauksessa olevista rikoksista. Korkeimmassa oikeudessa A vaati, että hänen suorittamansa nuorisorangaistusta ajalta 19.8 – 6.9.2011 vähennetään hänen vankeusrangaistuksestaan. Nuorisorangaistuksen muuttamista ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi säädetään nuorisorangaistuksesta annetun lain 18 §:n 3 momentissa. Siltä osin kun kysymyksessä on nuorisorangaistuksen määräysten ja ehtojen rikkominen, on asiaan sovellettava tätä pykälää. Kun tutkitaan nuorisorangaistuksen ja uusien rangaistusten välistä suhdetta, on asiaan kuitenkin sovellettava rikoslain 7 luvun 8 §:ää.
Korkein oikeus lausui, että A on syyllistynyt 2.1 – 28.12.2011 välisenä aikana 17 eri rikokseen, joista on määrätty rangaistuksina muun muassa ehdotonta ja ehdollista vankeutta. Rangaistukset on kaikki määrätty samantyyppisistä rikoksista. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että nyt kyseessä olevista rikoksista on tuomittava ehdoton vankeusrangaistus. Arvioitavaksi jää, tuleeko A tuomita kyseessä olevista rikoksista sekä nuorisorangaistukseen johtaneista rikoksista yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lain esitöiden mukaan nuorisorangaistusta ja ehdotonta vankeusrangaistusta ei ole syytä käyttää rinnatusten, vaan nuorisorangaistus tulee sisällyttää ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että A:lle tuomittu kahdeksan kuukautta vankeutta on oikeassa suhteessa tehtyihin rikoksiin.
Rikoslain 7 luvun 8 §:n mukaisesti jo täytäntöön pantua nuorisorangaistusta vastaava on otettava huomioon määrättäessä yhteistä vankeusrangaistusta nuorisorangaistuksesta annetun lain 19 §:n mukaisesti. Lain mukaan kahden nuorisorangaistuspäivän katsotaan vastaavan yhtä päivää ehdotonta vankeutta, ellei ole syitä poiketa tästä. A suoritti nuorisorangaistusta 19 päivää, joten hänen yhteistä vankeusrangaistusta tulee alentaa kymmenellä päivällä.
Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota rangaistusseuraamuksen osalta, alentamalla vankeusrangaistusta ja tuomitsi A:n yhteiseen vankeusrangaistukseen 7 kuukauden ja 20 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Muilta osin ei muuteta hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa