» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2014:88 pankilla oli A:lta saatavia, joiden perimiseksi oli suoritettu ulosmittaus A:n omistamasta tilasta. Saatavien ulosottokelpoisuus oli lakannut alkuvuodesta 2009, jolloin saatavat olivat vanhentuneet. Myöhemmin samana vuonna A:lle oli myönnetty yksityishenkilön velkajärjestely, jossa oli katsottu pankilla olevan edelleen saatavia A:lta siitä huolimatta, että saatavien ulosottokelpoisuus oli jo päättynyt. A oli hakenut käräjäoikeudesta maksuohjelman muuttamista sillä perusteella, että pankin saatavat olivat jo vanhentuneet eikä A ollut enää velkaa pankille. Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen. A valitti käräjäoikeuden ratkaisusta edelleen hovioikeuteen, joka myös hylkäsi valituksen. A valitti korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus kumosi alempien oikeusasteiden ratkaisut siltä osin kuin ne koskivat pankin saatavia. Asia palautettiin käräjäoikeuteen uutta käsittelyä varten. Korkeimman oikeuden mukaan menettelysäännösten aukoista ja tulkinnanvaraisuudesta huolimatta ennen velkajärjestelyn aloittamista vanhentunut saatava ei kuulunut velkajärjestelyn piiriin eikä pankin saatavia tullut ottaa huomioon A:n velkajärjestelyssä, koska päinvastaista lopputulosta ei olisi voitu pitää lainsäädännön tarkoituksena.
Yksi korkeimman oikeuden jäsenistä oli eri mieltä ratkaisun lopputuloksesta enemmistön kanssa. Hänen mukaansa hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei olisi tullut muuttaa. Hän perusteli kantaansa lain säännösten kirjaimellisella tulkinnalla eikä painottanut lainsäädännön tarkoitusta enemmistön tapaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa