» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse hävinneen osapuolen velvollisuudesta korvata voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikuluja, jotka tämä oli aiheuttanut vastapuolelle pitkittämällä oikeudenkäyntiä.
A oli Seinäjoen käräjäoikeudessa voittanut kanteensa kommandiittiyhtiötä vastaan saaden vaatimansa ylityö- ja lisätyöajan korvaukset, palkan sairausajalta, lomakorvauksen, lomarahan, vahingonkorvauksen ja odotusajan palkan. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi matka-ajan korvauksia koskeneen A:n kannevaatimuksen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti kommandiittiyhtiön yhtiömiehineen yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.
Kommandiittiyhtiö ja toinen yhtiömiehistä valittivat hovioikeuteen. Vaasan hovioikeus hylkäsi A:n kanteen muiden kuin sairaus- ja odotusajan palkkoja koskevien vaatimusten osalta. Tämän johdosta oikeus katsoi A:n hävinneen käsittelyn, ja velvoitti puolestaan tämän suorittamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.
Siviiliprosessissa, eli riita-asioissa Suomen oikeuskäytännössä on sääntönä, että yleensä dispositiivisissa asioissa, eli sellaisissa joissa sovinto on sallittu, hävinnyt osapuoli maksaa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Asiaa sääntelee oikeudenkäymiskaari, joka on yleislaki koskien riita-asioiden käsittelyä tuomioistuimissa. Joissakin tapauksissa, kuten tässä, voi olla esitettynä useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen hyväksi ja osa toisen hyväksi. Näin ollen joko kumpikin osapuoli pitävät oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan (ellei ole syytä velvoittaa toista asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle) tai jos sillä osalla, jonka osapuoli on hävinnyt on jutun kannalta vain vähäinen merkitys, katsotaan hänet käsittelyn voittajaksi ja toisin päin.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Hän vaati, että asia palautetaan oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeuden käsiteltäväksi tai että hänen maksettavakseen tuomitut oikeudenkäyntikulut joka tapauksessa alennetaan.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:n mukaan jos asianosainen on jäämällä pois tuomioistuimesta, jättämällä noudattamatta tuomioistuimen antamia määräyksiä tai esittämällä väitteen, jonka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, taikka muutoin oikeudenkäyntiä pitkittämällä velvollisuuden vastaisella menettelyllään tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut toiselle asianosaiselle kustannuksia, hän on velvollinen korvaamaan sellaiset kustannukset riippumatta siitä, kuinka oikeudenkäyntikulut muutoin on korvattava. Lisäksi oikeuskäsittelyn aikana oli voimassa valmistelua koskeva yleinen säännös oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 18 §:n 3 momentti, jonka mukaan asianosaisen on perehdyttävä asiaan niin hyvin, ettei asian käsittelyä tarvitse hänen laiminlyöntinsä vuoksi lykätä.
Kommandiittiyhtiö ja yhtiömies eivät olleet perehtyneet haastehakemuksen yhteydessä tiedoksi annettuun A:n liitteeseen, ja olivat tästä syystä pyytäneet lisäaikaa käsittelyn käräjäoikeudessa jo alettua. Suullisen valmistelun pitkittymisestä aiheutui A:lle ylimääräisiä oikeudenkäyntikuluja, jotka kommandiittiyhtiö ja yhtiömies olivat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 §:n nojalla velvollisia korvaamaan hänelle riippumatta siitä, miten oikeudenkäyntikulut muutoin määräytyivät. Korkein oikeus katsoi, että nämä A:lle aiheutuneet ylimääräiset kulut oli siten vähennettävä siitä määrästä, jolla A hävittyään asian hovioikeudessa oli velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntikuluja yhtiölle ja yhtiömiehelle.
Korkein oikeus päätyi yksimielisesti kohtuullistamaan A:n velvollisuutta maksaa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja sen summan verran, jonka voitiin katsoa aiheutuneen vastapuolen viivyttelystä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa