» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa syyttäjä vaati käräjäoikeudessa syytekohdan 1 ja 2 mukaan A:lle rangaistusta kahdesta ympäristön turmelemisesta. Syytekohdan 1 mukaan A oli P Oy (P) hallituksen jäsenenä yhdessä toimitusjohtajana toimineen kanssa tahallaan taikka törkeästä huolimattomuudesta ohjeistaneet yhtiön toiminnassa syntyneet rakennus- ja puujätettä sisältävät ylijäämämaat eräälle alueelle Kuloon kylässä vastoin jätelakia, maaperän pilaamiskieltoa sekä ilman ympäristönsuojelulaissa edellyttävää lupaa. Seurauksena oli maaperän laadun huononeminen, joka voi aiheuttaa vaaraa ja haittaa ympäristölle. Aluetta oli pidetty ilman lupaa kaatopaikkana. A oli toiminut siten, että teko oli omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista sekä roskannut ympäristöä.
Syytekohdan 2 mukaan A oli P:n hallituksen jäsenenä yhtiön toimitusjohtajan kanssa tahallaan taikka törkeästä huolimattomuudesta laiminlyöneet huolehtia, että yhtiön vuokraamalla ja käyttämällä kiinteistöllä olevien öljyjätteiden- ja tuotteiden varastointi sekä käsittely ja yhtiön kaivinkoneiden sekä kuorma-autokalustojen huolto ja pesu on järjestetty niin, ettei öljyä pääse leviämään maaperään tai muualle kiinteistöön. A:n toiminta on ollut omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista.
Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa lisäksi, että A tuomittaisiin menettämään valtiolle rikoksen tuottama taloudellinen hyöty 133 432 euroa sekä liiketoimintakiellon määräämistä. Asianomistaja (Porvoon kaupunki) on vaatinut, että A velvoitetaan syytekohdassa 2 maksamaan vahingonkorvausta 1 000 000 euroa maaperän puhdistamisesta sekä ennallistamisesta. Lisäksi se vaati syytekohdassa 2 tutkimuskuluista 3940,50 euroa, puhdistuskuluista 20 000 euroa sekä öljyntorjuntatöistä 48 134,64 euroa. A kiisti syytteen ja kaikki vaatimukset. Lisäksi A vaati, että valtio velvoitetaan maksamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 31 918, 41 euroa.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen syytekohdan 1 osalta, siihen liittyvät vahingonkorvausvaatimukset sekä menettämisseuraamusvaatimuksen. Käräjäoikeus hylkäsi syytekohdan 2 muutoin, mutta katsoi näytetyksi, että A on vähintään törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt huolehtia, että yhtiön vuokraamalla ja käyttämällä kiinteistöllä olevien öljytuotteiden- sekä jätteiden käsittely ja varastointi on järjestetty niin, ettei öljyä pääsisi maaperään. A tuomittiin 100 päiväsakkoon ja maksamaan Porvoon kaupungille vahingonkorvausta tutkimuskuluista sekä öljyntorjuntatöistä. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen liiketoimintakiellosta kokonaan. Käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen valtion korvausvelvollisuudesta oikeudenkäyntikulujen osalta. Päätöksessään se viittasi oikeudenkäynnissä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n mukaan, mikäli samassa asiassa esitetään useita syytteitä tai vaatimuksia, joista osa hyväksytään ja osa hylätään, oikeudenkäyntikuluja ei tuomita, ellei ole erityistä syytä niiden korvaamisen.
A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään syytekohdassa 2. Hän myös vaati valtiota velvoitettavan maksamaan hänelle oikeudenkäyntikulut korkoineen. Hovioikeus alensi rangaistusta 40 päiväsakkoon sekä vapautti A:n vahingonkorvauksista, jotka hänet oli tuomittu maksamaan Porvoon kaupungille. Valtion velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut se jätti käräjäoikeuden ratkaisun varaan.
A valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien, että valtio velvoitetaan korvamaan hänelle hänen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 29 000 eurolla, hovioikeudessa 3000 eurolla sekä kokonaan korkeimmassa oikeudessa. A vetosi siihen, että asiassa olisi erityisiä syitä korvata hänen oikeudenkäyntikulunsa, koska pääsyyte ja siihen liittyvät korvausvaatimukset hylättiin alioikeuksissa. Hovioikeudessa hänet tuomittiin vähäisestä menettelystä, vapauttanut tuomituista korvausvaatimuksesta sekä vielä alentanut sakkorangaistusta. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä olikin, onko jutussa oikeudenkäynnistä rikosasiassa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 3 momentin mukaisesti erityinen syy velvoittaa valtio korvaamaan osaksi A:n oikeudenkäyntikulut alemmissa oikeuksissa.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun1 a §:n 1 momentin mukaisesti valtio on velvollinen vastaajan vaatimuksesta korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli syyttäjän syyte taikka muu vaatimus hylätään. 2 momentin mukaisesti mikäli samassa jutussa on esitetty useita syytteitä taikka vaatimuksia, joista osa hylätään ja osa hyväksytään, oikeudenkäyntikulujen korvaukseen ei tuomita, ellei sen suorittamiseen osaksi ole erityistä syytä. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (132/1997 vp s.56) mainitaan erityisenä syynä tilanne, jossa pääsyyte hylätään, mutta vastaaja tuomitaan rangaistukseen muusta rikoksesta, joka on lievemmin paheksuttava ja vähäisempi.
Tässä tapauksessa syytekohta 1 hylättiin ja osittain syytekohta 2. Molemmat syytekohdat koskivat ympäristön turmelemista ja niiden tekoaika oli pitkä. Näin ollen syytekohtaa 1 ei pidetä pääsyytteenä verrattuna syytekohtaan 2. 4 alakohtaa sisältäneestä syytekohdasta 2 loppupeleissä A:n syyksi luettiin ainoastaan yksi. Syytteitä on käsitelty käräjäoikeudessa 5 päivää, joista suurin osa on koskenut syytekohtaa 1. Melkein koko todistelu on ollut muiden kuin A nimeämää, joten A ei ole voinut vaikuttaa oikeudenkäyntiaineistoin laajuuteen eikä käsittelyn kestoon tai oikeudenkäyntikulujen määrään.
Korkein oikeus katsoi, että A:n syyksi on luettu vähäisempi ja lievemmin paheksuttava toiminta verrattuna kokonaisuuteen, josta syyttäjä aluksi rangaistusta vaati. A syyllistyi menettelyyn myös vain törkeästä huolimattomuudestaan. Lisäksi menettämisseuraamus sekä liiketoimintakielto hylättiin hänen osalta. Pääpaino asian käsittelyssä oli ollut syytteen hylätyissä osissa. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että on erityinen syy velvoittaa valtiota korvaamaan A:lle osa oikeudenkäyntikuluista. Käräjäoikeuden osalta määrättiin 29 000 euroa sekä hovioikeuden osalta 3000 euroa. Valtio joutuu maksamaan myös A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa oikeudessa, koska A voitti muutoksenhaun.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa