» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus eteni korkeimman oikeuden käsiteltäväksi siltä osin, olisiko hovioikeuden tullut ottaa vastaajan käräjäoikeudessa esittämä vaatimus huomioon, kun vastaaja ei ollut esittänyt samaa vaatimusta hovioikeudessa.
Tapauksessa käräjäoikeus oli 12.12.1997 yksipuolisella tuomiolla velvoittanut J Oy:n suorittamaan A:lle tämän vaatimuksen mukaisesti korvaukseksi perusteettomasta työsopimuksen irtisanomisesta aiheutuneesta vahingosta työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla 15 kuukauden palkkaa vastaavan 112 815 markkaa korkoineen.
Yhtiö haki takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon. Takaisinsaantioikeudenkäynnissä A toisti vaatimuksensa lausuen, että yhtiö oli korvausvelvollinen, koska sen ja A:n irtisanoneen Suomen Matkailuliitto r.y:n välillä oli tapahtunut liikkeen luovutus. Yhtiö kiisti liikkeen luovutuksen. Siltä varalta, että yhtiö katsottaisiin korvausvelvolliseksi, se myönsi A:n vaatimuksesta oikeaksi kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän.
Käräjäoikeus katsoi, ettei yhtiön ja yhdistyksen välillä ollut tapahtunut liikkeen luovutusta. Sen vuoksi käräjäoikeus kumosi yksipuolisen tuomionsa ja hylkäsi A:n kanteen. A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.
Hovioikeus katsoi, että J Oy:n ja Suomen Matkailuliitto r.y:n välillä oli tapahtunut liikkeen luovutus. Tämän vuoksi A:lla oli oikeus saada yhtiöltä työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä. Hovioikeus lausui korvauksen määrän osalta, että A oli vaatinut korvauksena 15 kuukauden palkkaa vastaavat 112 815 markkaa. Yhtiö ei ollut vastauksessaan hovioikeudelle kiistänyt A:n vaatimusta määrältään. Näin ollen hovioikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle vaaditun määrän.
J Oy valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan yhtiö vaati hovioikeuden tuomion kumoamista lausuen, että hovioikeudessa oli tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, koska hovioikeus ei ollut ottanut huomioon, että yhtiö oli käräjäoikeudessa kiistänyt kanteen myös vaaditun korvauksen määrän osalta.
Korkein oikeus toteaa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 10 §:n mukaan, että oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollut asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Saman luvun 12 §:n 3 momentin mukaan, jos asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella eikä valittajan vastapuoli ole käyttänyt hovioikeudessa puhevaltaa, asiaa ratkaistaessa otetaan kuitenkin huomioon hänen asiassa aikaisemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto. Näin ollen säännöksistä ilmenee, että pääsäännön mukaan hovioikeudessa otetaan huomioon vain ne seikat, joihin valituksessa ja vastauksessa on vedottu. Mikäli vastausta ei anneta, otetaan huomioon kaikki, mitä valittajan vastapuoli on käräjäoikeudessa esittänyt.
Tässä tapauksessa yhtiö on todetuin tavoin vastannut A:n valitukseen hovioikeudessa ottamatta kantaa vahingonkorvauksen määrään. Tästä ei kuitenkaan korkeimman oikeuden mukaan voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että yhtiö olisi luopunut kiistämästä kanneta määrän osalta. Näin ollen ja kun kiistämättä jättäminen yleensäkään ei yksinään tee vaatimusta riidattomaksi, hovioikeus ei olisi saanut perustaa ratkaisuaan korvauksen määrän osalta pelkästään siihen, ettei yhtiö ollut vastauksessaan kiistänyt A:n vaatimusta määrältään. Tällöin hovioikeuden olisi pitänyt esitetyn oikeudenkäyntiaineiston pohjalta ja sitä prosessinjohdon keinoin täydentämällä selvittää asia korvauksen määrän osalta ja antaa myös siltä osin asianmukaisesti perusteltu ratkaisu.
Korkein oikeus katsoo, kun kysymystä vahingonkorvauksen määrästä ei ole käräjäoikeudessakaan käsitelty edellä todettua enempää, ovat korvauksen määrään vaikuttavat seikat jääneet asiassa vaille asiallista käsittelyä. Tämän vuoksi korkein oikeus ei voi ottaa asiaa välittömästi ratkaistavakseen.
Näin ollen hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia näiltä osin uudelleen käsiteltäväkseen.
Selaa lakitietoa