» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että A oli hankkinut laitteen, jonka avulla hän oli vaihtanut omistamaansa matkapuhelimeen sen yksilöivän IMEI-koodin ja yrittänyt sen jälkeen saada puhelimella yhteyttä verkkoon. Kyse oli siitä, oliko A syyllistynyt väärennykseen tai väärennysaineiston hallussapitoon.
Väärennykseen syyllistyy se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena. Väärennysaineiston hallussapitoon taas syyllistyy se, joka ilman hyväksyttävää syytä vastaanottaa, hankkii, kuljettaa tai pitää hallussaan väärän tai väärennetyn todistuskappaleen. Lisäksi se, joka valmistaa, vastaanottaa, hankkii, myy, luovuttaa tai pitää hallussaan sellaisen välineen tai tarvikkeen, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikoksen tekemiseen.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteet väärennyksestä ja väärennysaineiston hallussapidosta, mutta tuomitsi A:n kätkemisrikkomuksesta. Väärennystä koskevan syytteen mukaan A oli hankkinut sellaisen välineen, jota voitiin perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikosten tekemiseen ja hankkimallansa esineellä valmistanut väärän todistuskappaleen tai väärentänyt sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena. Käräjäoikeus totesi, ettei A:n menettely täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä, mikäli hänen tarkoituksenaan ei ollut käyttää muunneltua koodia sellaisessa yhteydessä ja sellaisella tavalla, jossa joku muu voisi erehtyä sen oikeellisuudesta.
Hovioikeus tuomitsi A:n kuitenkin väärennyksestä. Hovioikeuden perusteluissa kävi ilmi, että väärennyksen tunnusmerkistö oli täyttynyt. IMEI-koodin tarkoitus oli yksilöidä matkapuhelin. A oli tiennyt IMEI-koodin tarkoituksen ja hänellä ei ollut hyväksyttävää syytä muuttaa koodia eikä käyttää muutettua koodia. A oli tästä huolimatta väärentänyt koodin ja käyttänyt sitä verkkoon päästäkseen. Hän oli myös hetkeksi onnistunut. Hovioikeus tuomitsi myös laitteiston rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.
Korkein oikeus hylkäsi syytteen väärennyksestä ja palautti menetetyn laitteiston A:lle. A tuomittiin lopulta käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti kätkemisrikkomuksesta. Korkein oikeus totesi perusteluissaan, että A:n henkilöllisyys on verkkopalvelujen käyttöoikeuden osalta ollut palvelun ylläpitäjän tunnistettavissa hänen puhelimessa olevan SIM-kortin perusteella. A oli heti verkkoyhteyden katkettua palauttanut puhelimeensa sen oikean koodin. A ei ollut käyttänyt puhelimeensa väärentämäänsä IMEI-koodia harhauttavana todisteena. Asiassa ei edes väitetty, että A olisi ollut aikomus jollakin muulla tavalla käyttää sanottua väärennettyä IMEI koodia harhauttavana todisteena oikeudellisesti merkityksellisessä yhteydessä. Tämän vuoksi A ei ole syyllistynyt väärennysrikokseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa