» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko lapsen isä syyllistynyt väärään ilmiantoon ja kunnianloukkaukseen tekemällä tutkintapyynnön kihlakunnanvoudin toimista. Korkein oikeus tarkasteli asiaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön kautta, ja painotti ratkaisussaan sananvapauden merkitystä ja lapsen suojelun merkitystä.
Käräjäoikeus oli määrännyt isänsä A:n luona asuneen 11-vuotiaan C:n asumaan äitinsä luona. Kihlakunnanvouti B oli terveyskeskuslääkärin, sosiaalityöntekijän ja avustavan ulosottomiehen kanssa olleet hakemassa C:tä A:n asunnolta. C ei ollut lähtenyt viranomaisten mukaan vapaaehtoisesti, jolloin B oli yrittänyt fyysisin toimin, muun muassa repusta vetämällä ja tämän otetta kaiteesta irrottamalla, saada C:tä lähtemään mukaansa. Täytäntöönpano oli kuitenkin lääkärin määräyksestä keskeytynyt.
A oli tehnyt B:stä syyteharkintaan johtaneen tutkintapyynnön, jossa hän väitti B:n syyllistyneen pahoinpitelyyn ja aiheuttaneen C:lle myöhemmin leikkausta vaatineen polvivamman ja repun repeytymisen. Alemmat oikeusasteet tuomitsivat A:n väärästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta. Syyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta B:tä vastaan, sillä rikoksesta ei ollut näyttöä.
Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko A syyllistynyt väärään ilmiantoon ja kunnianloukkaukseen.
Korkein oikeus tarkasteli kysymystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kautta. Väärässä ilmiannossa ovat vastakkain ilmiantajan ja ilmiannetun edut. Jokaisella on oikeus saattaa tapahtunut tai epäilemänsä rikos viranomaisten tutkittavaksi. Toisaalta jokaisella on oikeus olla joutumatta perusteettomasti viranomaistoimenpiteiden kohteiksi. Kyse on myös yksilön sananvapaudesta, sillä vakiintuneessa oikeuskäytännössä yksilön oikeus saattaa epäasianmukaiseksi kokemansa virkamiehen menettely viranomaisen arvioitavaksi on olennainen osa oikeusvaltiota. Kun kyse on virkamiehen arvostelusta, sananvapauden rajoituksia on tulkittava ahtaammin. Toisaalta myös virkamiehiä on välttämätöntä suojella perusteettomilta syytöksiltä. Ilmiannossa tehtyjen väitteiden tueksi on esitettävä todisteita. Oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu myös se, että asianomistajan väitteet voivat kuitenkin jossain määrin olla liioiteltuja ja yleistäviä, kunhan ne eivät ole täysin perusteettomia eivätkä merkitse henkilökohtaista hyökkäystä rikoksesta epäiltyä vastaan.
Tapauksessa B oli kajonnut C:hen riidattomasti. Kuitenkin C:lle aiheutuneen polvivamman ja repun rikkoutumisen ei ollut näytetty johtuvan B:n menettelystä. B:n on oikeusviranomaisen asemassaan siedettävä virkatoimiinsa kohdistuvaa arvostelua, jollei se ole perusteetonta tai asiatonta. A:lla on totuusvelvoite ilmiantoa tehdessään. Korkein oikeus katsoi, että A:n ilmoituksessa on ollut kyse tosiseikkojen liioittelusta.
A:n väitteet ovat perustuneet hänen omiin havaintoihinsa ja siihen, että C:n polvi on jouduttu leikkaamaan pian tapahtuneen jälkeen. A on C:n isänä ollut velvollinen valvomaan, ettei lapsen oikeuksia loukata. A:n oikeus saattaa kokemansa virkamiehen toiminta viranomaisen arvioitavaksi on korostunut, kun lapsen fyysiseen koskemattomuuteen on puututtu. Virkamiehen kunniansuoja ja tarve turvata virkamiesten toimintaedellytykset ovat punninnassa toissijaisia.
Korkein oikeus katsoo, että A:n kuvaus tapahtumista on paikoin liioiteltu ja värittynyt, mutta ei täysin perätön ja totuudenvastainen. Asiassa ei ole selvitetty, että A olisi toiminut muuten kuin vilpittömässä mielessä lapsensa etujen valvomiseksi, kun huomioidaan vielä se, että A on saattanut B:n toiminnan lain mukaisessa järjestyksessä poliisitutkintaan ilman julkisuushakuisuutta.
Korkein oikeus katsoi, ettei A ole syyllistynyt väärään ilmiantoon eikä kunnianloukkaukseen. A:n hovioikeudessa saama tuomio kumottiin.
Selaa lakitietoa