» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2010:34 oli kyse työturvallisuusrikoksesta. Osakeyhtiö oli säätiön tilauksesta suorittanut altaan kattamistyötä vesilaitoksella. Osakeyhtiön työntekijän jalka oli jäänyt kaapimen alle puristuksiin ja loukkaantunut, koska vesilaitoksen hoitaja oli jättänyt altaassa pyörivän kaapimen päälle, vaikka työ oli käynnissä. Tapauksessa oli arvioitava, oliko vesilaitosta pidettävä työturvallisuuslain tarkoittamana yhteisenä työpaikkana, jossa säätiön edustaja oli vastuussa työturvallisuudesta ja sitä, oliko säätiön vesilaitoksen hoitajaa pidettävä rikoslaissa työrikosta koskevissa säännöksissä tarkoitettuna työnantajan edustajana. Asiaa käsiteltiin ensimmäiseksi Espoon käräjäoikeudessa, toiseksi Helsingin hovioikeudessa ja lopulta Korkeimmassa oikeudessa.
Syyttäjä nosti syytteen käräjäoikeuteen, jossa hän vaati O:n tuomitsemista rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta. Syyttäjän mukaan O oli toiminut työnantajan edustajana yhteisellä työmaalla, jossa osakeyhtiön työntekijä oli työskennellyt vesialtaalla katteen asennustöissä. O oli käynnistänyt allasta kiertäneen kaapimen, joka oli murtanut työntekijän varpaan. Työntekijä oli ollut tietoinen kaapimen käynnissä olemisesta, mutta ei ollut havainnut kaavinta. O kiisti syytteen vedoten siihen, ettei hän ollut säätiössä sellaisessa asemassa, että altaalla työskentelevien turvallisuus olisi hänen vastuullaan.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteen, koska käräjäoikeus katsoi, ettei O ollut sellaisessa asemassa, että hän olisi ollut vastuussa osakeyhtiön työntekijöiden työturvallisuudesta. Käräjäoikeudessa asiaa olivat ratkaisemassa yksi tuomari ja lautamiehet. Käräjätuomari oli asiasta eri mieltä, sillä hän katsoi O:n olevan säätiön edustajana vesilaitoksen hoitajana omalta osaltaan vastuussa siitä, että työn tekeminen altaalla oli turvallista. O oli menetellyt huolimattomasti jättäessään kaapimen käyntiin, vaikka hän oli tietoinen siitä, että osakeyhtiön työntekijä työskenteli altaan sisäpuolella. Käräjätuomari tuomitsi O:n sakkorangaistukseen työturvallisuusrikoksesta.
Syyttäjä valitti asiasta hovioikeuteen ja vaati O:n tuomitsemista syytteen mukaisesti työturvallisuusrikoksesta rangaistukseen. O vastasi valitukseen vaatien valituksen hylkäämistä. Hovioikeus tuomitsi O:n työturvallisuusrikoksesta sakkorangaistukseen, koska hovioikeus katsoi, että vesilaitos oli työturvallisuuslaissa tarkoitettu yhteinen työpaikka ja tästä johtuen säätiön edustaja oli ollut vastuussa työpaikan turvallisuudesta. Hovioikeuden mukaan O oli vastuussa vesilaitoksella työskentelevien työturvallisuudesta siitä huolimatta, ettei hän ollut esimiesasemassa. Vastuuta hovioikeus perusteli sillä, että O:n tehtäviin säätiössä kuului kyseisestä vesilaitoksesta huolehtiminen ja kaapimen päällepaneminen.
O haki valituslupaa Korkeimpaan oikeuteen ja valituslupa myönnettiin. O vaati, että syyte työturvallisuusrikoksesta hylätään, ja syyttäjä vastasi valitukseen. Korkeimman oikeuden tuli ensiksi ratkaista, onko kysymys työturvallisuuslaissa tarkoitetusta yhteisestä työpaikasta, ja toiseksi, jos kyse on tällaisesta yhteisestä työpaikasta, onko O ollut rikoslaissa tarkoitettu työturvallisuudesta vastuussa oleva työnantajan edustaja. Ensimmäisen kysymyksen osalta Korkein oikeus päätyi siihen ratkaisuun, että vesilaitos on työturvallisuuslaissa tarkoitettu yhteinen työpaikka. Osakeyhtiö oli suorittanut työtä säätiön vesilaitoksella, jossa säätiö käytti pääasiallista määräysvaltaa, joten vesilaitoksen toiminta on vaikuttanut osakeyhtiön työntekijöiden työturvallisuuteen, eli kyseessä on yhteinen työpaikka.
Rikoslaissa säädetään siitä, mitä tarkoitetaan työnantajan edustajalla, joka voidaan tuomita rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta. Työnantajan edustajalla tarkoitetaan muun muassa sitä, joka valvoo tai johtaa työtä työnantajan sijasta. Lain esitöiden mukaan tärkeimpänä tunnusmerkkinä on jonkinasteinen esimiesasema. Korkeimman oikeuden mukaan O ei ole toiminut vesilaitoksessa esimiesasemassa. Vesilaitos kuuluu teknisen huollon yksikköön, ja vesilaitoksella on työskennellyt vain kaksi työntekijää, mutta ei varsinaista esimiestä. Korkein oikeus katsoi, ettei O:ta voida pitää rikoslaissa tarkoitettuna työnantajan edustajana, eikä hän näin ollen voi olla vastuussa työturvallisuusrikoksesta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion, hylkäsi syytteen ja vapautti O:n rangaistusseuraamuksesta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta voidaan päätellä, että rikoslaissa tarkoitettuina työnantajan edustajina voidaan yleensä pitää vain esimiesasemassa toimivia henkilöitä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa