» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1982-ll-169 työnantaja oli määrännyt työntekijän tehtäviin, jotka poikkesivat olennaisesti myyjän työstä. A oli tehnyt kantelutoimenpiteen työtoverinsa kanssa heidän esimiehestään. Kantelun seurauksena A oli joutunut puhutteluun johdon kanssa ja hänelle oli ilmoitettu vaihtoehdoiksi työsopimuksen irtisanominen ja pakkaajaksi siirtyminen. Koska hän ei ollut voinut hyväksyä siirtoa kylmään ja vetoiseen pakkaamoon, jossa aikaisemmin ja edelleen tuossa tehtävässä toimi työn raskaudesta johtuen mieshenkilö, oli hänen ainoaksi mahdollisuudekseen jäänyt irtisanoutuminen.
A oli kanteessaan vaatinut korvauksia, koska hän oli joutunut työttömäksi, koska työnantaja pyrki yksipuolisesti muuttamaan työsopimuksen ehtoja. Osuuskunta oli katsonut, että kysymyksessä olisi ollut tavallinen työnantajan työnjohtovallan rajoissa suorittama järjestely, joka sitä paitsi olisi hieman nostanut A:n ansiotasoa. Alin oikeusaste katsoi, että A:n irtisanomispäätös oli tapahtunut työnantajan suorittaman, työsopimuslain vastaisen siirtopäätöksen johdosta ja työnantajan huolimattomuuttaan laiminlyöneen työsopimuksesta hänelle johtuvien velvollisuuksien täyttämisen, mistä menettelystä työntekijälle oli aiheutunut vahinkoa. Osuuskunta tuomittiinkin maksamaan A:lle vahingonkorvauksia. Hovioikeus vielä korotti vahingonkorvauksien summaa, koska uuden työn saamisen mahdollisuudet olivat heikot, muttei muuten muuttanut tuomiota.
Osuuskunta valitti korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus lausui ensinnäkin, että osuuskunta voinut pelkän työnjohto-oikeuden nojalla siirtää A:ta pakkaamoon. Koska osuuskunta ei ollut osoittanut muutakaan laillista perustetta siirrolle ja työolosuhteet olivat muuttuneet niin oleellisesti, ei ollut kohtuullista vaatia A:ta jatkamaan sopimussuhdetta. Näin ollen hänellä oli työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukainen tärkeä syy heti purkaa työsopimus. Näillä perusteilla korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa