» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yritys julkaisi puhelinliittymätyypin, jota markkinoitiin liittyjille annettavilla yrityksen lahjakorteilla ja muilla tuotteilla. Lisäksi liittymän maksaminen onnistui ainoastaan kulutusluottona, joka oli yrityksen oheispalvelu. Tapauksessa oli kyse siitä, jättivätkö lisäetujen markkinointi myytävän tuotteen varjoonsa, ja täten asetti asiakkaan ostopäätöksessä kohtuuttomaan asemaan. Tapaus koski myös osaltaan maksutavan rajoittuneisuutta kulutusluottoon. Kuluttaja-asiamiehen vaatimusta käsitteli markkinaoikeus ja Korkein oikeus.
Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksina oli, ettei yritys saanut
1.Käyttää ainoana maksutapana kulutusluottoa
2.Tarjota kulutusluottojen markkinoinnissa lisäetuja, jotka eivät liity suoraan kyseiseen luottoon tai sen käyttöön
3.Käyttää markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely hallitsee tarjottavan tuotteen esittelyä.
Kuluttaja-asiamies siis vaati, ettei kuluttaja joutuisi matkapuhelinliittymää avatessaan sitoutumaan kulutusluottoon. Toisena vaatimuksena oli, ettei kuluttajien houkutteleminen luottosuhteeseen tapahtuisi erilaisten alennusten tai hyvitysten ohella. Näillä houkutuksilla aiheutettaisiin kuluttajien velkaantumista heidän tietämättään, kun heidän huomionsa herpaantuisi siitä, että he sitoutuvat kulutusluottoon. Kolmas vaatimus tarkoitti, ettei markkinointi saa keskittyä lisäetuihin siten, että ostettava palvelukokonaisuus jää kuluttajan huomiotta, jonka seurauksena markkinointi syntyy kuluttajan kannalta sopimattomaksi.
Markkinaoikeus oli yrityksen puolella siten, että mikäli kulutusluoton maksaa eräpäivänä pois, ei siihen kohdistu luotto-ominaisuuksia, jolloin se vastaa tavallista laskua. Myöskään kulutusluottoa ei markkinoitu erityisen selkeästi, vaan eräänä ehtona liittymän avaamiselle, joten tältäkin osin markkinaoikeus hylkäsi vaatimuksen. Sen sijaan lisäetuna tarjottava 100, 200 tai 300 euron lahjakortti, tai niiden sijasta eräitä yrityksen tuotepaketteja, jotka ylittivät lahjakorttien arvon, olivat markkinaoikeuden mielestä liian keskeisellä sijalla markkinoinnissa. Markkinaoikeus kielsi yritystä 100 000 euron uhalla käyttämästä markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan hyödykkeen ja tarjouksen ehtojen asemasta.
Kuluttaja-asiamies ja yritys valittivat Korkeimpaan oikeuteen. Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen Korkeimmassa oikeudessa oli, että vaatimukset hyväksyttäisiin kaikilta osin. Yritys vaati markkinaoikeuden päätöksen kumoamista ja kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hylkäämistä.
Korkein oikeus katsoi, ettei kuluttaja-asiamiehen ensimmäinen vaatimus ollut hyväksyttävissä, sillä kyseessä on jälkikäteen tapahtuva käytön mukaan maksettava laskutus. Tällöin maksutapa ei ole kohtuuton, varsinkin kun laskun voi maksaa eräpäivänä ilman lisäkuluja. Toiseenkaan vaatimukseen ei katsottu perusteita, sillä missään käytetyssä markkinoinnissa ei ollut mainostettu kulutusluottoa siten, että huomio olisi kiinnitetty kulutusluoton hankkimiseen epäasiallisin markkinointitavoin. Sen sijaan kolmannen vaatimuksen mukaisesti Korkein oikeus katsoi markkinoinnin olleen lisäeduissa, jolloin kuluttaja saattaa tehdä sopimuksen matkapuhelinliittymästä tuntematta tästä sopimuksesta hänelle aiheutuvia velvollisuuksia tai harkitsematta niitä. Täten markkinaoikeuden päätös jää lopulliseksi, ja yritystä kielletään 100 000 euron sakon uhalla käyttämästä matkapuhelinliittymän markkinoinnissa lisäetuja, jolloin itse myytävä tuote jää lisäetujen varjoon.
Selaa lakitietoa