» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A:ta vastaan ajettu syyte velallisen epärehellisyydestä oli käräjäoikeudessa hylätty, mutta hovioikeudessa A oli suullista käsittelyä toimittamatta tuomittu rangaistukseen avunannosta velallisen epärehellisyyteen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli katsonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa loukatun sillä perusteella, ettei A:lle ollut varattu hovioikeudessa tilaisuutta saada puolustautua syytettä vastaan. Kysymys oli siitä, oliko hovioikeuden tuomio oikeudenkäyntivirheen johdosta poistettava.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli tuomiossaan katsonut, että hovioikeuden tuomion lopputuloksen oli Korkeimman oikeuden ennakkopäätös 1980 II 80 huomioon ottaen täytynyt olla asianosaisille yllätys. Hovioikeus oli suullista käsittelyä toimittamatta arvioinut käräjäoikeudessa vastaanotettua näyttöä uudestaan ja muuttanut käräjäoikeuden tuomiota siltä osin kuin syytekohta 9 oli siinä hylätty. Oikeudenmukaisuus olisi hovioikeusmenettelyn osalta edellyttänyt, että A olisi valittajana saanut tilaisuuden puolustautua syytettä vastaan. Tästä syystä ihmisoikeustuomioistuin oli katsonut, ettei oikeudenkäyntimenettely hovioikeudessa ollut ollut oikeudenmukainen ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta oli siten loukattu.
Euroopan ihmisoikeussopimus ei sellaisenaan velvoita jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamat ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan loukkaukset johtaisivat lainvoimaisten kansallisten tuomioiden poistamiseen tai purkamiseen. Ylimääräisen muutoksenhaun edellytyksiä on kussakin tilanteessa arvioitava jäsenvaltion kansallisen oikeuden pohjalta. A oli hakemuksensa perusteeksi vedonnut muun muassa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohtaan. Sen mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan poistaa kantelusta tuomiovirheen perusteella, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Ihmisoikeustuomioistuin on käsillä olevassa tapauksessa katsonut, ettei A:ta olisi pitänyt hovioikeudessa tuomita avunannosta velallisen epärehellisyyteen varaamatta hänelle tilaisuutta saada puolustautua syytettä vastaan. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa edellytetään lisäksi, että oikeudenkäyntivirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan 1995:95 todennut, että lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on tärkeätä, ettei oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan määräystä oikeudenkäyntivirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita tällaisissa tilanteissa ahtaasti.
Rikoksesta syytetyn kuuleminen on rikosprosessioikeuden keskeisiä periaatteita. Ennen kuin rikoksesta syytettyä on asianmukaisesti kuultu, olisi epäasiallista ja jopa syyttömyysolettaman vastaista ennakoida sitä, mikä jutun lopputulos tulee olemaan. Jollei taas syytettyä voida kuulla, häntä ei saa myöskään tuomita rikoksesta rangaistukseen. Kuulemisvaatimuksen erityinen merkitys on otettava huomioon silloinkin, kun arvioidaan kuulemista rasittavan virheen vaikutusta asian lopputulokseen. A:n tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut, ettei A:ta ollut ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen asettamat vaatimukset huomioon ottaen asianmukaisesti kuultu. Tämä kannanotto on lähtökohtana arvioitaessa tarvetta hovioikeuden tuomion poistamiseen kansallisten säännösten nojalla. Kannanoton oikeudelliseen merkitykseen ei vaikuta se seikka, että A oli hovioikeuden suullisessa valmistelussa ilmoittanut, ettei näytön esittämiseen hovioikeudessa enää ollut tarvetta.
Näillä perusteilla perusteilla Korkein oikeus katsoi, että hovioikeudessa tapahtuneen oikeudenkäyntivirheen voidaan otaksua vaikuttaneen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla olennaisesti jutun lopputulokseen. Hovioikeuden tuomio poistettiin siltä osin, kuin A:ta ei ollut syytekohdassa kuultu, ja palautettiin hovioikeuden käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa