» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli hankkinut Venäjällä valmistettuja CD-levyjen kopioita ja yrittänyt tuoda näitä kopioita Suomeen. Käräjäoikeus katsoi, että A oli ollut tietoinen, että nämä 123 kopiota oli jäljennetty Venäjällä sellaisissa olosuhteissa, että jäljentäminen olisi Suomessa toteutettuna rikkonut tekijänoikeuslain 56 a §:ä. Ottaen huomioon levyjen tuonnin ansiotarkoituksen ja niiden suuren määrän käräjäoikeus katsoi teon olleen omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa teosten tekijänoikeudet omistaneille henkilöille, minkä johdosta käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen tekijänoikeusrikoksesta. Asianomistajat ja neljä muuta levytysyhtiötä olivat vaatineet teon heille aiheuttaman haitan hyvittämistä A:n varoista. Tapauksessa tuli näin ollen juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, voitiinko tällainen hyvitys tuomita A:n maksettavaksi tapauksessa.
Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaan se, joka käyttää teosta vastoin tekijänoikeuslakia tai sen 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä, on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen.
Käräjäoikeus arvioi hyvityksen suorittamista aluksi oikeuskirjallisuuden perusteella siten, ettei hyvityksen suorittamisvelvollisuus perustunut varsinaisesti tekijänoikeudet omistavalle henkilölle aiheutuneeseen vahinkoon, vaan ensi sijassa siihen hyötyyn, jonka tätä oikeutta käyttänyt oli laittomasti menetellessään saanut. Kävi ilmi, että A:n hankkimat levyt eivät olleet hänen itsensä valmistamia, vaan hän oli hankkinut ne Venäjältä, jossa ne oli jäljennetty niiksi kopioiksi, jotka A oli hankkinut. A oli joutunut Suomeen tullessaan tullitarkastukseen, jossa hän joutui luovuttamaan kaikki levynsä tulliviranomaiselle, joten hän ei ollut voinut myydä levyjä taikka käyttää niitä muulla tavoin hyödykseen. Tämän johdosta käräjäoikeus katsoi, ettei asianomistajille ollut aiheutunut tapauksessa vahinkoa eikä A ollut toisaalta saanut levyistä minkäänlaista hyötyä osakseen. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi asianomistajien vaatimuksen hyvityksen suorittamisesta.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota asian edettyä sinne asianomistajien valituksen kautta. Korkein oikeus myönsi asianomistajille valitusluvan. Korkein oikeus keskittyi harkinnassaan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin tulkintaan saman pykälän 2 ja 3 momentin säännöksiä siihen vertailemalla. Tämän perusteella korkein oikeus katsoi, että teoksen lainvastaisella käytöllä tarkoitettiin luvatonta kappaleiden valmistamista teoksesta ja sen saattamista yleisön saataville. Kun A ei ollut edellä kerrotuin tavoin ensinnäkään valmistanut kopioita itse eikä ollut myöskään ehtinyt saattaa niitä yleisön saataville millään tavalla, korkein oikeus totesi, ettei A:ta voitu tuomita maksamaan hyvitystä asianomistajille. Näillä perusteilla korkein oikeus ei muuttanut alempien oikeusasteiden muodostamaa tuomiota asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa