» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tekijänoikeuden siirtymisestä palvelussuhteessa sekä tekijänoikeuden siirtoa koskevan sopimuksen sitovuudesta. Toisaalta tapaukseen liittyi muitakin kuin tekijänoikeudellisia näkökohtia, kun ratkaistavaksi tulivat myös kysymykset siitä, oliko yritys toiminut hyvän liiketavan mukaisesti ja oliko toimitusjohtaja osakeyhtiölain mukaisessa vahingonkorvausvastuussa toimistaan.
Henkilö A oli työskennellyt toimitusjohtajana IT-alan yrityksessä B Oy:ssä ja luonut yrityksen palveluksessa ollessaan tietokoneohjelmiston X. A oli myöhemmin siirtynyt kilpailevan yrityksen C Oy:n palvelukseen ja C Oy oli alkanut myydä ohjelmistoa Y, joka oli luotu ohjelmisto X:n lähdekoodin pohjalta. C Oy ja A olivat solmineet sopimuksen, jossa todettiin C Oy:n ostaneen oikeudet ohjelmistoon Y B Oy:ltä ja A:lta. B Oy katsoi kuitenkin ohjelmisto Y:n myynnin loukkaavan sen tekijänoikeutta ohjelmistoon ja vaati raastuvanoikeudessa A:lta ja C Oy:ltä hyvitystä tekijänoikeuslain perusteella. Toissijaisesti B Oy vaati C Oy:ltä korvausta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain perusteella ja A:lta osakeyhtiölain perusteella vedoten siihen, ettei A:lla ollut oikeutta sopia C Oy:n kanssa ohjelmiston oikeuksien siirtämisestä.
Raastuvanoikeus katsoi ohjelmistojen X ja Y tekijänoikeuksien kuuluvan A:lle – ei B Oy:lle – joten tekijänoikeutta ei katsottu loukatun. Tekijänoikeuden siirrosta ei ollut sovittu A:n ja B Oy:n välillä, ja lisäksi A oli tehnyt ohjelmistoa tavanomaisen työajan ulkopuolella. Sopimattomana menettelynä raastuvanoikeus ei pitänyt sitä, että A oli myynyt C Oy:lle oikeudet ohjelmistoon, sillä A:lla oli tekijänoikeus ohjelmistoon. Samasta syystä raastuvanoikeus ei myöskään katsonut, että A olisi ohjelmiston myymällä aiheuttanut B Oy:lle vahinkoa tai toiminut lain vastaisesti. Raastuvanoikeus hylkäsi B Oy:n kanteen.
Hovioikeus kiinnitti tekijänoikeuden osalta huomiota periaatteeseen, jonka mukaan työnantaja saa normaalin toimintansa edellyttämässä laajuudessa käyttöoikeuden palvelussuhteessa luotuihin teoksiin. Koska A:lla ei ollut varsinaista työaikaa, ei hovioikeus katsonut näytetyksi, että A olisi kehittänyt ohjelmiston vapaa-ajallaan. B Oy:n toimintakertomuksesta ilmeni yrityksen kaavailleen uuden ohjelmiston toteuttamista, ja ohjelmiston X käsikirjassa ja levykkeissä tekijänoikeuden haltijaksi oli merkitty B Oy. Tekijänoikeus ohjelmistoon X kuului hovioikeuden näkemyksen mukaan B Oy:lle. Hovioikeus katsoi näytetyn, että ohjelmisto Y oli toteutettu ohjelmiston X lähdekoodin pohjalta epäitsenäisesti ja ohjelmiston Y tekijänoikeus kuului siksi niin ikään B Oy:lle. Oikeus katsoi A:n ja C Oy:n olevan tekijänoikeuden loukkauksen perusteella velvollisia suorittamaan B Oy:lle hyvitystä.
A:n ja C Oy:n solmiman sopimuksen osalta hovioikeus katsoi A:n ylittäneen sopimuksen solmiessaan toimivaltansa yhtiön toimitusjohtajana. Lisäksi A oli oikeuden mukaan esteellinen solmimaan sopimuksen, koska hän oli sopinut siirtyvänsä C Oy:n palvelukseen. Koska C Oy:n oli täytynyt nämä seikat ymmärtää, ei sopimus sitonut B Oy:tä. Hovioikeus katsoi C Oy:n myös menetelleen hyvän liiketavan vastaisesti rekrytoidessaan A:n ja yrittäessään hankkia tekijänoikeudet ohjelmistoon. A ja C Oy tuomittiin maksamaan B Oy:lle vahingonkorvausta.
Korkein oikeus totesi hovioikeuden tapaan, ettei ohjelmisto Y ollut ohjelmistoon X nähden itsenäinen teos ja ohjelmistojen tekijänoikeudet olivat palvelussuhteen perusteella siirtyneet A:lta B Oy:lle. Tekijänoikeus ei ollut sopimuksen perusteella siirtynyt C Oy:lle. Korkein oikeus ei kuitenkaan katsonut, että A:n toiminta olisi loukannut B Oy:n tekijänoikeutta, sillä oikeus ei tulkinnut lähdekoodien luovuttamista C Oy:lle tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuksiin kuuluvaksi kappaleiden valmistamiseksi tai yleisön saataviin saattamiseksi. Siten ainoastaan C Oy oli velvollinen suorittamaan B Oy:lle hyvitystä tekijänoikeuden loukkauksesta. A oli kuitenkin korkeimmankin oikeuden mielestä velvollinen suorittamaan B Oy:lle vahingonkorvausta osakeyhtiölain nojalla. C Oy:tä ei velvoitettu maksamaan hyvityksen ohella vahingonkorvausta, koska B Oy:n ei katsottu näyttäneen sille aiheutuneen hyvityksen määrää enempää vahinkoa. Eri mieltä ollut korkeimman oikeuden jäsen olisi alentanut A:lle tuomittua vahingonkorvauksen määrää vähemmän kuin enemmistö.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa