» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2014:78 B:lle oli aiheutunut rintakehään syvä haava seurustelukumppaninsa A:n kädessään pitämästä veitsestä. Epäselvää oli, oliko A aiheuttanut haavan lyömällä vai oliko se syntynyt törmäyksestä niin kuin B väitti. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä vammantuottamuksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syyttäjä oli valittanut tuomiosta hovioikeuteen, joka oli tuominnut A:n tapon yrityksestä kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A valitti tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja vaati hovioikeuden tuomion kumoamista.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja jätti asian ratkaisun lopputuloksen käräjäoikeuden tuomion varaan. Korkeimman oikeuden mukaan A:n syyllistymisestä tahalliseen tapon yritykseen tai törkeään pahoinpitelyyn jäi varteenotettava epäily ja niitä rikoksia koskevat syytteet oli hylättävä. B:lle aiheutunut haava oli ollut seuraus hyvin nopeasta tapahtumasta, jonka kulkua oli vaikea selvittää. Korkein oikeus piti mahdollisena sitä, että B:lle aiheutunut haava oli seurausta B:n väittämästä törmäyksestä. A tuomittiin siten ainoastaan törkeästä vammantuottamuksesta.
Korkeimman oikeuden jäsenistä kaksi oli eri mieltä enemmistön kanssa ratkaisun lopputuloksesta. Heidän mukaansa hovioikeuden tuomiota ei olisi tullut muuttaa, sillä A oli syyllistynyt tapon yritykseen. He pitivät B:n kertomusta epäuskottavana muun muassa erikoislääkärin lausunnon perusteella. Asiassa ei siten heidän mukaansa jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että B:n haava oli seurausta A:n lyönnistä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa