» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:45 oli kyse syytteen tutkimatta jättämisestä taikka sen hylkäämisestä jo ennen pääkäsittelyä oikeudenkäynnin kohtuuttoman keston vuoksi. Tapauksessa A:ta syytetiin avunannosta törkeään kavallukseen. A oli saanut tietää olevansa rikoksesta epäilty lokakuussa 1998. Syyte oli tullut vireille maaliskuussa 2004.
Asia oli jäänyt käräjäoikeudessa valmisteluvaiheeseen, koska päätekijää B:tä ei oltu ulkomailla saatu vastaamaan syytteisiin. A oli vaatinut tammikuussa 2016 käräjäoikeuden valmisteluistunnossa, että syyte ja väitettyyn rikokseen perustuva asianomistajan korvausvaatimus jätettäisiin tutkimatta taikka hylättäisiin oikeudenkäynnin ehdottoman edellytyksen puuttumisen vuoksi, koska asiaa ei voitu käsitellä kohtuullisessa ajassa oikeudenkäynnin viivästymisen johdosta. A katsoi, että oikeudenkäynnin venymisen vuoksi hänen puolustautumismahdollisuutensa olivat raunioituneet ja hän oli menettänyt työkykynsä. Käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimukset. Käräjäoikeuden mukaan päätös tutkimatta jättämisestä taikka syytteen hylkäämisestä A:n katsomilla syillä voidaan tehdä vasta pääasiaratkaisun yhteydessä pääkäsittelyn jälkeen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeus viittasi Korkeimman oikeuden ratkaisuun 2004:58, jota mukaillen A:n väite kanteen tutkimatta jättämisestä taikka hylkäämisestä voisi menestyä ainoastaan, jos hänen puolustautumismahdollisuutensa voitaisiin katsoa kokonaan raunioituneen.
Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Säännös vastaa sisällöllisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, jonka mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaa nostetusta rikossyytteestä. Oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa ei ole määriteltyä ihmisoikeussopimuksessa eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti huomioiden tapauksen vaikeusaste, valittajan ja viranomaisten käyttäytyminen ja asian merkitys valittajalla. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Vaatimus tehokkaasta oikeussuojasta sisältyy myös ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaan, jonka mukaan jokaisella, jonka sopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.
Oikeussuojakeinot oikeudenkäynnin viipymistä vastaan määräytyvät kansallisen oikeusjärjestyksen mukaan. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan oikeussuojakeino on tehokas, jos se voi joko estää tai päättää loukkauksen tai tarjota jo tapahtuneesta loukkauksesta asianmukaisen hyvityksen. Ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan todennut, että paras oikeussuojakeino on ennakollinen viivästymisen estäminen, mutta myös jälkikäteiset viivästymisen hyvitykset, joko rangaistuksen alentaminen tai rahallinen korvaus on katsottu riittäviksi, jos ne täyttävät oikeuskäytännössä muotoutuneet edellytykset. Erässä ratkaisussa ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että äärimmäisen viivästymistapausten tilanteissa oikeussuojakeinona voitaisiin kansallisesti harkita jopa oikeudenkäynnin päättämistä, mikäli tällä ei loukata julkista etua.
Suomen lainsäädännössä on useita oikeussuojakeinoja, joilla oikeudenkäynnin viivästymistä voidaan estää taikka oikeudenloukkaus hyvittää: asian määrääminen kiireelliseksi, hyvitys rangaistusta lieventämällä tai alentamalla taikka rahallinen hyvitys. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että Suomessa käytettävissä olevat keinot täyttävät ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan edellyttämät tehokkuuden vaatimukset. Suomen oikeuden mukaan oikeudenkäynnin kohtuuton kesto hyvitetään pääasiaratkaisun yhteydessä ottamalla se huomioon seuraamusta määrättäessä ja sen sijasta taikka ohessa rahallisella hyvityksellä. Itse lainsäädäntöön ei kuitenkaan sisälly säännöksiä, joiden nojalla syyte ja siihen perustuva korvausvaatimus voitaisiin hylätä tai jättää tutkimatta oikeudenkäynnin kohtuuttoman keston takia. Poikkeustakaan ei ole säädetty poikkeuksellisen pitkien oikeudenkäyntien kestojen varalta.
Tapauksessa oli siten vastakkain julkinen intressi selvittää rikos ja A:ta kohtaan oikeudenkäynnin kohtuuttomasta viivästyksestä aiheutuva perus- ja ihmisoikeusloukkaus. Tutkimatta jättäminen tai hylkääminen ennen pääkäsittelyä merkitsisi asianomistaja X:n kannalta sitä, että hänen pääsynsä oikeuksiin ja oikeuteen estyisi. Korkeimmalla oikeudella oli siis ratkaistava kysymys siitä, oliko oikeudenkäynnin viivästyminen hyvitettävä A:lle hänen vaatimallaan tavalla, eli joko jättämällä tutkimatta syyte taikka hylkäämällä se jo ennen pääkäsittelyä.
Korkein oikeus katsoi, ettei syytettä ja siihen perustuvaa korvausvaatimusta voinut jättää tutkimatta tai hylätä pelkästään sen perusteella, että käsittely oli kestänyt kohtuuttoman pitkään. Korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäynnin huomattavalla viivästymisellä suhteessa A:n puolustautumismahdollisuuksiin ja oikeudenkäynnin muiden perusedellytysten toteutumista voidaan arvioida vasta pääasian ratkaisun yhteydessä. Näin ollen korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa