» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käräjäoikeus oli lähettänyt syyttäjälle täydennyskehotuksen törkeää huumausainerikosta koskevan asian kirjallisessa valmistelussa. Täydennyskehotuksessa syyttäjä oli velvoitettu nimeämiensä kirjallisten todisteiden erottamiseen muusta esitutkinta-aineistosta tuomioistuimelle toimitettavaan erilliseen kansioon. Syyttäjä ei ollut kuitenkaan noudattanut käräjäoikeuden antamaa täydennyskehotusta, minkä vuoksi käräjäoikeus oli antanut syyttäjälle uuden kehotuksen, jossa se oli todennut kirjallisten todisteiden toimittamisen olevan mahdollista myös tallenteena, jossa todisteet olisi eroteltu sähköiseen hakemistoon. Syyttäjä ei ollut noudattanut toistakaan kehotusta, jonka vuoksi käräjäoikeus oli antanut täydennyskehotuksensa vielä rikosasian valmisteluistunnossa. Syyttäjä oli kuitenkin ilmoittanut tällöin, että hän ei voi ottaa kantaa käräjäoikeuden täydennyskehotukseen. Käräjäoikeus oli ilmoittanut syyttäjälle, että erottelemattomia kirjallisia todisteita ei oteta vastaan todisteina. Syyttäjä oli tehnyt kantelun hovioikeudelle, joka oli kantelun johdosta kumonnut käräjäoikeuden päätöksen määräten samalla, että käräjäoikeuden tuli ottaa syyttäjän käräjäoikeudelle esitutkinta-aineiston yhteydessä toimittamat kirjalliset todisteet vastaan, jos muuta perustetta niiden vastaanottamisesta kieltäytymiseen ei ollut. Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli siitä, oliko käräjäoikeuden päätökseen saanut hakea erikseen muutosta.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan käräjäoikeuden oikeudenkäynnin aikana tekemään ratkaisuun saadaan hakea muutosta valittamalla vain, jos se on nimenomaisesti sallittu. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:n mukaan, mitä edellä tässä luvussa on säädetty lainvoiman saaneesta tuomiosta, on vastaavasti sovellettava, milloin kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Tuomioistuimen tulee myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta.
Korkein oikeus totesi tuomioistuimen prosessinjohtotoimenpiteiden velvoittavan asianosaisia. Syyttäjän osalta se totesi prosessinjohtotoimenpiteiden noudattamisen olevan virkavelvollisuus, jonka vuoksi syyttäjän olisi tullut noudattaa käräjäoikeuden päätöstä kirjallisten todisteiden esittämistavasta ilman, että sen tehosteeksi olisi asetettu edes uhkaa. Korkeimman oikeuden mukaan käräjäoikeuden päätöksessä oli ollut kysymys asian käsittelyjärjestystä koskevasta valmistelevaa laatua olevasta toimenpiteestä, eikä oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:n tarkoittamasta lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta. Korkeimman oikeuden mukaan käräjäoikeuden antamaa määräystä kirjallisten todisteiden erottelemisesta voitiin pitää selvästi perusteltuna asian laatu ja laajuus huomioon ottaen, eikä asian laatua, viivytyksettömän käsittelyn tarvetta tai rikosvastuun asianmukaista toteutumista koskevien näkökohtien voitu hovioikeuden katsomalla tavalla katsoa puoltavan syyttäjän oikeutta hakea erikseen muutosta käräjäoikeuden prosessinjohtopäätökseen. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden ei olisi tullut ottaa syyttäjän kantelua tutkittavakseen.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen sekä jätti syyttäjän kantelun tutkimatta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa