» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli nostanut elatusapua koskeneen kanteen käräjäoikeudessa hänen entistä aviopuolisoaan B:tä vastaan. Kanne perustui A:n ja B:n avioliiton aikana syntyneeseen heidän yhteiseen lapseensa C:hen, jonka kotipaikka oli ollut jo muutamia vuosi Helsingissä. Myös A:n kotipaikka oli ollut saman ajan Helsingissä, kun taas B:n kotipaikka sijaitsi Venäjällä. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta arvioitavaksi, oliko suomalaisella tuomioistuimella toimivaltaa tutkia A:n nostamaa elatusapukannetta, kun kanteen kohteena olleen B:n kotipaikka sijaitsi Venäjällä.
Kansainvälisoikeudellisista perheoikeudellisista suhteista annetun lain 23 §:n mukaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elatusta koskeva kanne voidaan ottaa Suomessa tutkittavaksi muun muassa silloin, kun lapsi oleskelee täällä pysyväisesti.
Käräjäoikeus kiinnitti asiaa harkitessaan huomiota siihen, että avioliitossa syntyneiden lasten osalta edellä mainitussa laissa ei ole erityistä mainintaa, minkä lisäksi myöskään kansainvälisistä sopimuksista ei löytynyt sellaista säännöstä, jonka perusteella Suomen tuomioistuimelle voitaisiin antaa asiassa yleistoimivalta. Kun Suomen ja Venäjän välisessä oikeusapusopimuksessakaan ei ollut mainintaa elatusavun perimisestä, käräjäoikeus totesi, ettei sen tuomiolla olisi asiassa riittävää tehokkuutta. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, ettei sillä ollut kansainvälistä toimivaltaa asiassa ja jätti kanteen tutkimatta.
Hovioikeus puolestaan totesi asiaa koskeneessa ratkaisussaan, ettei tuomion tehokkuuden arvioiminen liittynyt suoranaisesti kyseessä olleeseen tapaukseen eikä sille olisi käräjäoikeuden tuomiolauselman osalta syytä antaa merkitystä. Tästä huolimatta hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tapaan, ettei tapaukseen soveltuvaa säännöstä löytynyt kansallisesta tai kansainvälisestä oikeudesta, minkä johdosta se ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä jättää asia tutkimatta.
Korkeimman oikeuden mukaan asian kiinteä liittyminen Suomeen oli puoltava tekijä Suomen tuomioistuimen toimivallalle asioissa, joihin ei löytynyt kansainvälisoikeudellisesti soveltuvaa säännöstä. Haagin ja Luganon sopimuksiin sekä Brysselin sopimukseen perustuen korkein oikeus katsoi, että kun kyseessä oli lapsen elatusta koskeva asia, sen valtion tuomioistuimilla, jossa lapsen asuin- tai kotipaikka sijaitsi oli riittävän läheinen liityntä asiaan ja siksi yleistoimivalta ottaa tällainen asia tutkittavakseen. Kun C:llä oli aiemmin kuvatulla tavalla sekä asuin- että kotipaikka Suomessa, katsoi korkein oikeus, että asian liityntä Suomeen oli riittävän vahva siihen, että suomalainen tuomioistuin pystyi ottamaan asian tutkittavakseen. Tätä puolsi korkeimman oikeuden mukaan myöskin C:n oikeusturva. Näin ollen korkein oikeus totesi, etteivät alemmat oikeusasteet olisi saaneet jättää asiaa tutkimatta ja kumosi näiden päätökset ennen asian palauttamista käräjäoikeuden uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa