» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Säätiö B:n hallituksen puheenjohtaja A oli ottanut säätiön varoja omaan käyttöönsä neljän vuoden ajan. Kysymyksessä oli huomattava rahasumma, noin 170 000 euroa. A oli kuollut ja hänen kuolinpesänsä asetettu konkurssiin, eikä siltä siten ollut mahdollista saada korvausta. Säätiö B vaati sen tilintarkastajaa vahingonkorvausvelvolliseksi sillä perusteella, että tilintarkastaja oli mahdollistanut varojen oikeudettoman käytön A:n toimesta. Käräjäoikeus ja hovioikeus molemmat päätyivät hylkäämään B:n vaatimukset, mutta korkeimmassa oikeudessa tilintarkastaja määrättiin maksamaan koko summa. Myöskään tilintarkastajan esittämää sovitteluvaatimusta ei hyväksytty.
Korkeimman oikeuden arvion mukaan suurimman merkityksen asiassa sai hyvä tilintarkastustapa sekä sen noudattamatta jättäminen. Koska korkein oikeus ei kyennyt löytämään A:n nostoille tarvittavia perusteita tilintarkastuksen näkökulmasta, olisi tilintarkastajan tullut huomata oikeudettomat nostot. Tilintarkastajan oli katsottava menetelleen kokonaisuudessaan huolimattomasti. Syy-yhteys löytyi tilintarkastajan toiminnan ja säätiölle aiheutuneen vahingon välillä. Säätiö olisi voinut periä puheenjohtajaltaan väärin perustein nostettuja varoja takaisin, mikäli tilintarkastaja olisi toiminut velvollisuuksiensa mukaisesti. Erikoista tapauksessa on se, että säätiön hallituksen toimintaa ja hallituksen laiminlyöntejä ei korkeimman oikeuden ratkaisussa pohdittu ollenkaan. Varmasti hallituksen toiminnan ja syntyneen vahingon välille olisi kyetty luomaan syy-yhteys. Tilintarkastajan laiminlyönnit olivat olleet poikkeuksellisen törkeitä ja siksi ennakkotapausarvoa on vaikea arvioida. Lisäksi korkein oikeus asetti säätiöiden osalta tilintarkastajalle korotetun huolellisuusvaatimuksen, sillä säätiöllä ei ole omistajia, jotka kykenisivät valvomaan rahankäyttöä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa