» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse urakoitsijan reklamaatiosta ja urakointisopimukseen perustuvien vaatimusten esittämisestä määräajassa. Tapauksessa A teki metsäalan urakointisopimuksen toiminimi X:n kanssa. A toimi urakoitsijana ja X oli urakanantaja. Urakointisopimus oli vuoden pituinen määräaikainen sopimus, ja se koski puutavaran kuljetusta. Sopimuksessa sovittiin, että vastapuolelle tuli esittää urakointimaksuja ja muita korvauksia koskevat lopulliset vaatimukset kirjallisesti kolmen kuukauden kuluessa vaatimusten kohteena olevan sopimuksen päättymisestä. X irtisanoi sopimuksen kirjatulla kirjeellä töiden vähyyden vuoksi noin neljä kuukautta sopimuksen voimaan tulon jälkeen, eikä maksanut A:lle sopimuksen mukaisia saatavia. A ei hyväksynyt sopimuksen päättämistä, ja vaati korvauksia lähettämällä kirjatun kirjeen sopimuksessa mainittuun X:n osoitteeseen kahden kuukauden kuluttua sopimuksen päättämisestä. X ei noutanut A:n lähettämää kirjattua kirjettä postista, ja se palautettiin A:lle vajaan kuukauden kuluttua sen lähettämisestä. A:n vaatimuksia koskeva haaste annettiin X:lle tiedoksi noin kymmenen kuukauden kuluttua sopimuksen päättymisestä.
Käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta katsoen, että kanne oli nostettu liian myöhään. Käräjäoikeus totesi, että X:lle ei ollut esitetty noutamatta jääneen kirjeen vuoksi vaatimuksia sopimuksen mukaisessa ajassa, joten vaatimukset oli esitetty liian myöhään. Hovioikeus totesi, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää kannetta tutkimatta. Hovioikeus tutki kanteen itse viivytyksen välttämiseksi ja hylkäsi sen. A oli lähettänyt vaatimuksia koskeneen kirjeen ajoissa, mutta se oli palautunut hänelle takaisin. Hän oli siten tiennyt, ettei X ollut tietoinen hänen vaatimuksistaan. A oli laiminlyönyt vaatimustensa esittämisen uudelleen ennen haastehakemusta, vaikka hänellä olisi ollut tähän aikaa.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että osapuolten välisessä sopimuksessa ei ollut sovittu mahdollisen haasteen tiedoksiannon määräajasta. Sopimuksessa oli kyse ainoastaan vaatimusten esittämisestä. Korkeimman oikeuden mukaan A oli lähettänyt vaatimuksensa kirjatulla kirjeellä sopimuksen mukaiseen osoitteeseen, ja noudattanut tässä sopimuksen mukaista määräaikaa. A oli menetellyt sopimuksen mukaisesti, eikä ollut menettänyt oikeuttaan esittää vaatimuksia sen perusteella, ettei X ollut noutanut kirjettä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa