» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Vuonna 1975 syntynyt A oli vuodesta 2004 alkaen tehnyt betonin piikkaustyötä, jossa betonirakennetta oli pliikkauskoneen iskuvoiman avulla lohkottu pienempiin osiin. Työtehtäviin oli lisäksi kuulunut betonista purkujätettä sisältävien ämpäreiden poiskuljetus. A:n työpäivä oli ollut kahdeksan tunnin mittainen. A oli kuvannut työtään niin, että piikkauskoneet olivat painaneet noin 5 - 40 kiloa. Työ oli ollut fyysisesti raskasta. Piikkauskonetta oli pidetty molemmin käsin kahvoista kiinni lujassa puristavassa ja työntävässä otteessa ja betonin lohkaisemiseksi konetta oli pitänyt painaa tärinää vasten. Tärinän väsyttämien käsien asentoa piikkauskoneen kahvoissa oli täytynyt jatkuvasti vaihdella. Piikkauskoneen liikettä oli myös tullut hallita, ettei betonia olisi rikkoutunut työkohteen ulkopuoliselta alueelta. Seiniä ja kattoa piikattaessa työasennot olivat olleet hankalia. Tällöin ranteita ei ollut aina voinut pitää suorina, vaan ne olivat koneen liikkeen ja tärinän hallitsemiseksi pakostakin joutuneet toistuvasti vääntyneisiin asentoihin. Tästä johtuen ranteiden asennot olivat olleet keskiasennosta poikkeavia. Molempien käsien työliikkeiden toistuvuus oli ollut runsasta. Työ oli ollut urakkaluonteista ja pakkotahtista eikä työergonomisiin seikkoihin ollut ollut tosiasiallista mahdollisuutta kiinnittää huomiota.
A oli syksyllä 2009 mennyt lääkäriin rannekipujen ja yläraajojen puutumisoireiden vuoksi. A:lle 18.11.2009 suoritetussa yläraajojen ENMG-tutkimuksessa (hermo- ja lihassähkötutkimuksessa) molemmissa yläraajoissa oli todettu rannekanavan keskihermon pinnetila eli rannekanavaoireyhtymä. A:n vasen ranne oli 21.10.2010 leikattu rannekanavaoireyhtymän hoitamiseksi. A oli hakenut korvauksia ammattitautilainsäädännön perusteella. Hän oli katsonut, että molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä on aiheutunut hänen työssään esiintyneistä työliikkeistä ja -kuormituksesta.
5. Ammattitautilain 1 §:n mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Lain 4 a §:n 2 momentin mukaan rannekanavaoireyhtymä korvataan fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina, jos työntekijän työ on ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä. Asiassa oli kysymys siitä, onko A:n työ ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä siten, että molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän voidaan katsoa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen fysikaalisista tekijöistä hänen työssään.
Rannekanavaoireyhtymän korvaamisesta ammattitautilainsäädännön perusteella
Rannekanavaoireyhtymän korvattavuutta koskeva säännös on otettu ammattitautilakiin 1.1.2003 voimaan tulleella lainmuutoksella. Rannekanavaoireyhtymän on pitkään katsottu olevan pääasiassa rakenteellisten ja sisäsyntyisten tekijöiden aiheuttama sairaus ja sen yhteyttä työhön on pidetty epäselvänä. Uudemmissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu näyttöä syy-yhteyden puolesta ja voitu tunnistaa työssä esiintyviä kuormitustekijöitä, jotka lisäävät rannekanavaoireyhtymän todennäköisyyttä. Tällaisia tekijöitä ovat käden suuren voiman käyttö, ranteen ja käden toistuvat liikkeet, ranteen keskiasennosta poikkeavat asennot sekä mahdollisesti käden pinsettiote ja tärisevien työkalujen käyttö. Viimeksi mainitun osalta näyttö oli kuitenkin puutteellista.
Aiemmin mainitussa hallituksen esityksessä lausutaan (s. 23) ammattitautilain 4 a §:n 2 momentissa edellytetystä kuormituksen ajallisesta kestosta, että koska rakenteellisilla seikoilla tiedetään olevan huomattava merkitys rannekanavaoireyhtymän synnyssä, voidaan kuormittavan työn aloittamisen jälkeen nopeasti ilmaantuvia oireita pitää todennäköisesti vain työssä esille tulleina, mutta ei siitä aiheutuvina oireina. Tästä syystä edellytetään, että korvattavissa tapauksissa työkuormitus on kestänyt siinä määrin pitkän ajan, ettei voida katsoa, että kyseessä olisi tähän työhön tottumaton työntekijä.
Rannekanavaoireyhtymän korvattavuutta koskeva oikeuskäytäntö
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2010:33 molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän on katsottu oikeuttaneen ammattitautina korvaukseen, kun kenkätehtaan jalkinetyöntekijä oli tehnyt yli 20 vuotta ranteita ja käsiä kuormittavaa fyysistä työtä, jossa keskimäärin puolen kilon painoisia kenkiä oli käsitelty työpäivän aikana 2 000 kappaletta sekä oikean että vasemman käden liikkeillä, joissa ranteet olivat olleet toistuvasti taipuneena käden keskilinjasta ylös- tai alaspäin. Ennakkopäätöksessä KKO 2010:70 painoltaan, muodoltaan ja kooltaan erilaisten metallimuottien hionta- ja kiillotustyötä yli 20 vuotta tehneen yrittäjän molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän on katsottu myös oikeuttaneen korvaukseen. Yrittäjän työ oli sisältänyt molempien ranteiden keskiasennosta poikkeavia liikkeitä. Laitteilla työskenteleminen oli lisäksi aiheuttanut molemmille käsille toistuvasti tärinää ja edellyttänyt molempien käsien ajoittain melko suurta puristusvoiman käyttämistä. Molemmissa mainituissa ratkaisuissa on todettu, ettei korvauksenhakijoilla ollut todettu muita rannekanavaoireyhtymälle altistavia tekijöitä kuin työ.
Sen sijaan ennakkopäätöksessä KKO 2008:76 jalkinetyöntekijän molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän ei katsottu oikeuttavan korvaukseen. Jalkinetyöntekijä oli työskennellyt 1.2.2002 alkaen jalkineita valmistaneessa tehtaassa. Aluksi hän oli tehnyt ompelutyötä, josta työstä hän oli lokakuussa 2002 siirtynyt raskaampaan liimaustyöhön. Työntekijän kädet olivat kipeytyneet alkuvuodesta 2003, ja sittemmin diagnoosiksi oli varmistunut molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä. Hänen työliikkeensä olivat olleet vaihtelevia eikä varsinaisesta toistotyöstä ollut ollut kysymys. Työliikkeet eivät myöskään olleet sisältäneet suuressa määrin ranteiden keskiasennosta poikkeavia liikkeitä, jotka olisivat erityisesti kuormittaneet molempien käsien rannekanavan aluetta. Oireilu oli myös alkanut suhteellisen pian raskaampaan liimaustyöhön siirtymisen jälkeen. Lisäksi työntekijällä oli todettu muita rannekanavaoireyhtymälle altistavia tekijöitä. Näin ollen rannekanavaoireyhtymäksi varmistuneita oireita voitiin pitää todennäköisesti vain työssä esille tulleina mutta ei työstä aiheutuneina oireina.
Lääketieteelliset arviot
A:ta hoitanut ja sittemmin vasemman ranteen leikannut käsikirurgian erikoislääkäri on 16.12.2009 päivätyssä lääkärinlausunnossaan todennut, että A oli tehnyt noin kuusi vuotta piikkaustyötä, eikä hänellä ollut ollut aiempia käden vammoja. Kesäloman jälkeen hänelle oli tullut rannekanavan keskihermon puutumisoiretta, minkä vuoksi hän oli joutunut jäämään sairauslomalle. Levossa käsien puutumisoireiden oli todettu selkeästi lieventyneen. Fysiatrian erikoislääkäri on 4.1.2011 päivätyssä lääkärinlausunnossaan todennut A:n tehneen fyysisesti raskaita piikkaus- ja rakennustöitä. Noin vuosi aiemmin hänelle oli alkanut kehittyä käsioireita. Tätä aiemminkin oli ollut käsien puutumisoireita, minkä vuoksi käsiä oli joutunut välillä ravistelemaan. Työtahdin kuitenkin kovennettua oireet olivat voimistuneet, ja A oli joutunut jäämään sairauslomalle. Lääkärinlausunnoissa A:lle on asetettu diagnoosiksi molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä.
Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset
Esitetyn selvityksen mukaan A:n piikkaustyö, jota hän on tehnyt vuodesta 2004 lähtien, on edellyttänyt molempien käsien suuren puristusvoiman käyttämistä. A:an työssään käyttämät piikkauskoneet ovat myös aiheuttaneet toistuvaa voimakasta tärinää molemmille käsille. Piikkauskoneen iskuvoiman hallitsemiseksi ja työasentojen vuoksi ranteiden asennot ovat piikatessa toisinaan olleet taipuneina käden keskilinjasta. A:n työtehtävät ovat lähes yksinomaan koostuneet piikkaustyöstä, joten työliikkeiden toistuvuus on ollut runsasta. Työtehtäviin on lisäksi kuulunut piikkauksessa syntyneen purkujätteen poisvieminen ämpäreillä, joka on myös edellyttänyt melko suuren puristusvoiman käyttämistä molemmilla käsillä. A:n molempien käsien rannekanavaoireyhtymä on aiheuttanut hänelle työkyvyttömyyttä syksystä 2009 alkaen.
Korkein oikeus katsoi edellä esitetyn perusteella olevan uskottavaa, että A:n työ on sisältänyt ennen oireiden ilmaantumista pitkäaikaisesti molempien ranteiden keskiasennosta poikkeavia ja ranteita kuormittavia työliikkeitä. A:n työ on lisäksi sisältänyt sekä käsien suuren puristusvoiman että voimakkaasti tärisevien työkalujen käyttämistä. Lain esitöiden ja lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan nämä tekijät lisäävät rannekanavaoireyhtymän riskiä. Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla ole muutakaan rannekanavaoireyhtymälle altistavaa tekijää työn lisäksi, A:n molemminpuolista rannekanavaoireyhtymää voidaan pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen piikkaajan työstään johtuvana.
Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoi, että A:lla todettu molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä on ammattitautilain 1 §:n 1 momentin ja 4 a §:n 2 momentin nojalla korvattava ammattitautina.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa