» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko kiinteistörekisterin pitäjällä oikeus merkitä rakennusrasite rekisteriin sen omistajasta riippumatta. Kiinteistöjen A ja B omistajat tekivät vuonna 1954 sopimuksen yhteisen seinän käyttöoikeudesta. Rakennusrasitteesta tehtiin merkintä tonttikirjaan A:n kohdalle, mutta ei B:n kohdalle, koska B oli vuoteen 1999 asti tila eikä sitä siten oltu voitu merkitä kaupungin tonttirekisteriin. Kiinteistörekisterin pitäjä merkitsi rakennusrasitteen B:n kohdalle kiinteistörekisteriin vuonna 1999, kun B merkittiin kiinteistörekisteriin sen uuden omistaja yhtiö C:n hakemuksen johdosta.
C valitti kiinteistörekisterin pitäjän päätöksestä maaoikeuteen, sillä perusteella, että se oli ostanut tontiksi muodostetun tilan vapaana rasitteista eikä yhtiö ollut hyväksynyt rasitetta eikä rasitetta voitu ilman yhtiön suostumusta merkitä tontin kohdalle kiinteistörekisteriin. Maaoikeus hylkäsi C:n valituksen ja katsoi, että kiinteistörekisterin pitäjän oli tullut korjata kiinteistörekisterissä ollut puute.
Korkein oikeus ei muuttanut maaoikeuden tuomiota. Korkein oikeus totesi perusteluissaan, ettei kiinteistörekisterilain nojalla tehdyllä merkinnällä rasitteesta ole sellaisenaan oikeutta luovaa vaikutusta. Toimenpiteellä ei ratkaista sitovasti sitä, onko rasite voimassa rasitetun kiinteistön nykyiseen omistajaan C:hen nähden, vaan tämän kysymyksen voi saattaa erikseen oikeudenkäynnin kohteeksi. Kysymyksessä oleva rakennusrasite on jo vuonna 1954 maistraatin päätöksellä merkitty tontin kohdalle tonttikirjaan. Rasitteesta on muodostunut osa kiinteistön kulloisenkin omistajan tai haltijan oikeuksista. Rakennetun rasitteen tarkoittama yhteinen välimuuri on kyseessä olevien rakennusten olemassaoloon liittyvä tosiasiallinen olosuhde. Rasite on oikeutetun kiinteistön kannalta välttämätön, eikä sen pysyvyydestä voida olettaa aiheutuvan merkittävää haittaa rasitetulle kiinteistölle, jolla oleva rakennus on suojelukohde.
Kiinteistörekisterin pitäjä on voinut lähteä siitä, että seinärasitetta koskevan merkinnän tekeminen myös rasitetun tontin kohdalle sen jälkeen, kun tämä on tullut mahdolliseksi tonttirekisteriin merkitsemisen myötä, on ollut oikeutettua ja lain edellyttämä toimenpide. Rekisterinpitäjä ei ole toiminut virheellisesti. Korkein oikeus ei muuta maaoikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa