» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Avioeroasian vireillä ollessa puoliso A haki pesänjakajan määräämistä toimittamaan omaisuuden erottelu ja yhteisen omaisuuden jako puolisoiden välillä. A nimesi eroteltavaksi ja jaettavaksi yhteiseksi omaisuudeksi muun muassa puoliso B:n omistamalle maapohjalle puolisoiden yhteiseksi kodiksi avioliiton aikana rakennetun ja siihen tarkoitukseen käytetyn asuinrakennuksen. B vastusti A:n hakemusta lausuen, että puolisot olivat jo kirjallisesti sopineet yhteisen omaisuutensa erottelusta ja että koska asuinrakennus kuului B:n kiinteistöön sen ainesosana ja siten B:n omistukseen, sen omistussuhteiden ratkaiseminen ei kuulunut pesänjakajan toimivaltaan. Kysymys oli siitä, voitiinko pesänjakaja määrätä.
Aviopuolisoilla oli ollut avioehto, jonka mukaan kummallakaan puolisoista ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Toinen puoliso A oli käräjäoikeudessa vaatinut, että käräjäoikeus määrää pesänjakajan toimittamaan omaisuuden erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon puolisoiden välillä. Erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon kohteeksi hakemuksessa oli mainittu muun ohella kiinteistön osa ja omakotitalo, mikä oli tarkoittanut avioliiton aikana puolisoiden yhteiseksi kodiksi rakennettua asuinrakennusta pihapiireineen. Hakemuksen tultua vireille puolisot olivat 9.7.2007 allekirjoittaneet omaisuuden erottelu -nimisen asiakirjan. Asiakirjassa todettiin : "Tällä sopimuksella A ja B jakavat yhteistä omaisuutta seuraavasti." Sen jälkeen asiakirjassa oli lueteltu moottorivene, veneenkuljetusperävaunu, peräkärry ja kaksi henkilöautoa. Muuta omaisuutta ei ollut mainittu. Mainintaa ei ollut myöskään siitä, että mahdollisen muun omaisuuden erottelu ja jako olisi jätetty myöhemmän täydennyksen varaan, eikä siitä, että asianosaiset hyväksyisivät sopimuksen lopulliseksi erotteluksi ja yhteisen omaisuuden jaoksi välillään.
A oli luopunut pesänjakajan määräämistä koskevasta hakemuksestaan käräjäoikeuden istunnossa 15.8.2007, mutta hän oli käräjäoikeuteen 11.9.2007 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut uudelleen pesänjakajan määräämistä ja nimennyt erottelun ja jaon kohteeksi edelleen puolisoiden yhteiseksi kodiksi avioliiton aikana rakennetun asuinrakennuksen pihapiireineen. Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että muuta yhteiseksi väitettyä omaisuutta ei enää ollut kuin mainittu asuinrakennus pihapiireineen. Asiassa oli kysymys siitä, kuuluuko omistussuhteiden ratkaiseminen pesänjakajan toimivaltaan ja oliko tässä tilanteessa muutoinkin edellytykset määrätä pesänjakaja.
Pääperiaatteen mukaan puolisoiden välisiä taloudellisia asioita ei avioliiton purkauduttua selvitetä ja ratkaista tuomioistuimessa, vaan osituksessa tai erottelussa, jota toimittamaan määrätään vaadittaessa pesänjakaja. Pesänjakajan tehtävänä on ratkaista myös aviovarallisuussuhteen purkamiseen liittyvät riitaiset kysymykset, kuten se, kumman puolison omaisuutta tietty esine on tai onko se yhteistä omaisuutta. Mainitunlaisia riitaisia kysymyksiä ei pääsääntöisesti tule tutkia tuomioistuimessa pesänjakajan määräämistä haettaessa.
Korkein oikeus on ratkaisussaan 2008:23 todennut, että kun toinen puoliso oli vedonnut sopimusosituskirjaan, jonka mukaan lopullinen ositus oli jo toimitettu, eikä osituskirjaa ollut pidettävä ilmeisen pätemättömänä, lähtökohtana on, että sopimus on koskenut kaikkea puolisoiden omaisuutta ja että sopimus sitoo puolisoita. Vasta sitten, jos eri oikeudenkäynnissä on vahvistettu, että sopimus ei koske kaikkea puolisoiden omaisuutta, toimitus voidaan aloittaa uudelleen. Toimitusta ei siis voida käynnistää uudelleen pesänjakajan määräämistä hakemalla siinä tarkoituksessa, että kysymys siitä, mitä omaisuutta toimitettu ositus on koskenut, tutkittaisiin jakajan määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä tai että jakaja tutkisi sen toimituksessa.
Esillä olevassa tapauksessa A:n väite, että puolisot omistavat B:n omistamalle maapohjalle yhdessä yhteiseksi kodiksi rakennetun ja siihen tarkoitukseen avioliiton aikana käytetyn asuinrakennuksen yhdessä, oli riitainen ja kuului pesänjakajan ratkaistavaksi. B oli väittänyt, että asuinrakennus kuuluu kiinteistön ainesosana kiinteästi maapohjaan ja siten yksin hänen omistukseensa. Lisäksi B oli lausunut, että vaikkakaan hän ei kiistä alkuperäistä yhteisomistustarkoitusta, puolisot ovat useita vuosia asuinrakennuksen valmistumisen jälkeen sopineet avio-oikeuden poissulkemisesta avioehtosopimuksella 30.1.2005. Näiden B:n vetoamien seikkojen merkityksen arvioiminen kuuluu pesänjakajalle.
A:n pesänjakajan määräämistä koskevista hakemuksista on pääteltävissä, että hän oli alusta alkaen mieltänyt eroteltavan ja jaettavan yhteisen omaisuuden käsittävän myös asuinrakennuksen. Puolisoiden 9.7.2007 allekirjoittamasta erottelukirjasta ei ilmennyt, että heidän välillään olisi toimitettu lopullinen omaisuuden erottelu tai että kaikki yhteinen omaisuus olisi tullut jaetuksi. Tilanne oli siten lähtökohtaisesti erilainen kuin ratkaisussa KKO 2008:23. Asiassa ei ollut aihetta päätellä, että allekirjoittaessaan mainitun erottelukirjan, joka on sanamuotonsakin mukaan koskenut vain henkilöautoja, peräkärryjä ja moottorivenettä eli asuinrakennukseen verrattuna huomattavasti vähempiarvoista omaisuutta, A olisi luopunut erotteluvaatimuksestaan asuinrakennuksen osalta.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, että asiassa oli edellytykset määrätä pesänjakaja.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa