» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa oli kyse konkurssipesän hallinnosta sekä omaisuuden myynnistä konkurssipesästä. Velkojainkokous oli hyväksynyt kaupan, jolla pesänhoitaja, asianajaja A oli myynyt konkurssipesään kuulunutta omaisuutta. Velallinen vei asian käräjäoikeuteen, sillä hänen mukaansa omaisuutta ei myyty konkurssipesän kannalta edullisimmalla tavalla.
Pesänhoitaja oli myynyt velkojainkokouksen päätöksellä yhtiön koneita ja laitteita. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja vetosi silloiseen konkurssisääntöön, jonka mukaan omaisuutta tulee myydä konkurssipesän kannalta edullisimmalla tavalla. Käräjäoikeus päätti kumota velkojainkokouksen päätöksen, sillä käräjäoikeuden mukaan omaisuutta ei myyty pesän kannalta edullisimmalla tavalla. Pesänhoitaja vei asian hovioikeuteen. Hovioikeus oli taas puolestaan täysin eri mieltä ja päätti kumota käräjäoikeuden päätöksen. Hovioikeuden mukaan omaisuus oli myyty konkurssipesän kannalta edullisella tavalla.
Korkein oikeus lähestyi ratkaistavaa kysymystä hieman erilaisesta näkökulmasta. Korkein oikeus nimittäin kiinnitti huomion siihen, oliko pesänhoitajalla edes oikeus valittaa käräjäoikeuden päätöksestä. Korkein oikeus täsmensi, että lain mukaan velkojainkokous päättää konkurssipesän omaisuuden myynnistä. Pesänhoitajalla ei ole tällaisessa asiassa äänioikeutta. Pesänhoitaja ei voi myöskään oikeudessa moittia velkojien päätöstä, vaan hänen tehtävänään on päätöksen täytäntöönpano. Näin ollen korkeimman oikeuden mukaan pesänhoitajalla ei ollut oikeutta valittaa kysymyksessä olevasta käräjäoikeuden päätöksestä. Hovioikeuden ei olisi edes tullut tutkia pesänhoitajan valitusta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen. Käräjäoikeuden päätös jäi siis pysyväksi.
Korkein oikeus linjasi pääsäännön, jonka mukaan moiteoikeus on pelkästään velallisella ja velkojilla, ei pesänhoitajalla.
Selaa lakitietoa