» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse perusteettomasta irtisanomisesta ja siihen liittyvän vahingonkorvauksen määrän suuruudesta. Korkeimman oikeuden mukaan vahingonkorvauksesta tulee vähentää työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat, jos yhtiöillä on perusteltu syy olla vetoamatta seikkaan alemmissa oikeuksissa.
A ajaa kannetta Vakuutusyhtiö Sampoa ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevaa vastaa käräjäoikeudessa. A kertoi kanteessaan, että A oli työskennellyt 24.5.1989 alkaen yhtiöiden palveluksessa myyntiedustajana Lahden konttorissa. Vuonna 1993 A oli ansainnut kuukaudessa noin 19 500 markkaa. Yhtiöt olivat 4.1.1993 tuotannollisista syistä irtisanoneet A:n työsuhteen päättymään 4.3.1993. A oli tämän seurauksena jäänyt työttömäksi. A:n mukaan yhtiöillä ei ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaista oikeutta hänen irtisanomiseensa. A vaatikin, että yhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvausta hänelle perusteettomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaava 390 000 markkaa korkoineen.
Yhtiöt kiistivät A:n kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. Yhtiöiden mukaan A:n kuukausipalkka on ollut 11 446 markkaa kuukaudessa.
Käräjäoikeus on antanut tuomionsa 27.4.1994. Sen mukaan yhtiöt ovat perusteettomasti irtisanoneet A:n työsuhteesta. Käräjäoikeuden mukaan, koska kuukausipalkka on ollut 11 446 markkaa, yhtiöt velvoitetaan maksamaan yhteisvastuullisesti A:lle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Käräjäoikeuden mukaan kohtuullisena tulee pitää 17 kuukauden palkkaa vastaava 194 582 markkaa korkoineen.
A ja yhtiöt valittivat Kouvolan hovioikeuteen käräjäoikeuden päätöksestä.
Hovioikeuden mukaan yhtiöt olivat perusteettomasti irtisanoneet A:n työsopimuksen. Näin ollen hovioikeuden mukaan yhtiöt olivat velvollisia korvaamaan A:lle aiheutuneet vahingot. Hovioikeuden mukaan korvauksen määrä tulee arvioida työsopimuslain 51 §:n 1 momentin mukaisesti, koska yhtiöt olivat huolimattomuuttaan irtisanoneet A:n. Vahingon määrä hovioikeuden mukaan on 10 kuukauden ansionmenetystä vastaava määrä eli 114 460 markkaa. Näiltä osin hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä.
Yhtiölle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen hovioikeuden päätöksestä. Yhtiö valituksessaan vaati, että A:lle annettava korvauksen määrää tulee vähentää A:n työttömyyskassasta saamilla työttömyyspäivärahoilla. A vastasi valitukseen.
Korkeimman oikeuden 21.12.1995 antamassa ratkaisussa on huomioitu työntekijän työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat. Tämä ratkaisu on ollut aikaisemmasta oikeuskäytännöstä poikkeava (KKO:1995:215). Yhtiöt ovatkin tämän ennakkopäätöksen perusteella vaatineet työttömyyspäivärahojen vähentämisen vahingonkorvausmäärästä. Yhtiöt eivät ole alemmissa oikeuksissa tähän seikkaan vedonneet. Kyse onkin siitä, onko yhtiöillä ollut oikeudenkäymiskaaren mukaan pätevä syy olla ollut vetoamatta siihen seikkaan alemmissa oikeuksissa.
Koska aikaisempi oikeuskäytäntö on vakiintuneesti katsonut, että työttömyyskassasta saatuja työttömyyspäivärahoja ei voitu vähentää työsopimuslain 51 § 1 momentin mukaisesta vahingonkorvauksen määrästä, Korkeimman oikeuden mukaan yhtiöillä oli perusteltu pätevä syy olla vetoamatta alemmissa oikeuksissa edellä mainittuun seikkaan. Näin ollen Korkein oikeus ottaa huomioon A:n työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat. Näin ollen vahingonkorvausta yhtiöiltä A:lle tulee suorittaa 61 000 markkaa korkoineen. Tältä osin siis Korkein oikeus muuttaa hovioikeuden ratkaisua. Muilta osin hovioikeuden päätös jää voimaan tässä tapauksessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa