» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Maahanmuuttovirasto oli lakkauttanut Irakista Suomen pakolaiskiintiössä hyväksytyn A:n pakolaisaseman. Tämä johtui siitä, että Irakin yhteiskunnallisissa olosuhteissa ja turvallisuustilanteessa oli tapahtunut niin suuria muutoksia, ettei A:n katsottu tarvitsevan enää pakolaisaseman tarjoamaa turvapaikkaa. Lisäksi Maahanmuuttovirasto oli määrännyt A:n koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon, koska A oli Suomessa ollessaan syyllistynyt useisiin vakaviin rikoksiin, kuten törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen. A:n katsottiin olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle. A ei ollut myöskään hankkinut ammatillista koulutusta, työpaikkaa tai osannut kunnolla suomea, joten hänen ei voitu katsoa integroituneen suomalaiseen yhteiskuntaan. A:n karkottamista vastaan puhuivat se, että hän oli ollut Suomessa pitkään ja hänellä oli Suomessa perhe. Maahanmuuttovirasto katsoi, etteivät nämä seikat ole tarpeeksi painavia.
Hallinto-oikeus ei muuttanut Maahanmuuttoviraston päätöstä. A:lle myönnettiin valituslupa korkeimmasta hallinto-oikeudesta, joka myöskin yhtyi Maahanmuuttoviraston näkemykseen. Korkein hallinto-oikeus arvioi, että olosuhteet, joiden perusteella A:lle oli myönnetty pakolaisasema, olivat lakanneet olemasta pysyvästi. Karkottamisen suhteen korkein hallinto-oikeus katsoi, että A on syyllistynyt toistuvasti vakaviin rikoksiin, eikä hänen karkottamistaan vastaan puhuvia seikkoja voida pitää kovin painavina. Vaikka A on ollut Suomessa 20 vuotta, ei hän ole integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. A ei myöskään asunut puolisonsa ja lapsensa kanssa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n pakolaisasema oli voitu lakkauttaa ja hänet oli voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin sekä toistaiseksi voimassa olevaan maahantulokieltoon.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa