» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen huumausainerikoksiin sekä yhteen muuhun rikokseen. B:n kuljettamasta autosta oli löytynyt huumausainetta sen jälkeen, kun B oli tavannut A:n. B sanoi saaneensa huumausaineen vasta A:n tapaamisen jälkeen. Todisteluna esitettiin myös telekuunteluaineistoa A:n ja C:n välisistä keskusteluista.
Hovioikeus tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden ja totesi, ettei ratkaisua ole syytä muuttaa. A vaati syytteiden hylkäämistä tai asian palauttamista hovioikeuteen, jossa tulisi toimittaa pääkäsittely. A vetosi siihen, että todistelun uskottavuutta ei käräjäoikeudessa ollut arvioitu oikein ja että hovioikeuden tuli sen vuoksi vastaanottaa todistelu pääkäsittelyssä.
A:n mukaan B todisti, ettei hän ollut välittänyt huumausainetta B:lle, ja sen vuoksi B:tä olisi pitänyt kuulla myös hovioikeudessa. Käräjäoikeus on kuitenkin pitänyt B:n kertomusta merkityksettömänä ja perustanut tuomionsa muihin seikkoihin. Sen vuoksi hovioikeudessa ei ollut tarpeen kuulla B:tä uudelleen.
A väitti myös, että syyksilukeminen oli perustunut telekuuntelutietojen väärään tulkintaan. Kyse ei ollut todistelun uskottavuudesta, eikä muilla A:n mainitsemilla seikoilla ollut syyllisyyskysymyksen kannalta merkitystä. Pääkäsittelyä ei tämänkään vuoksi tarvinnut toimittaa.
Korkein oikeus totesi, että hovioikeus oli saanut ratkaista asian toimittamatta pääkäsittelyä. Seikat, joihin A vetosi, eivät olleet ratkaisun kannalta merkityksellisiä. Hovioikeuden tuomiota ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa