» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2012:61 oli kysymys yksityishenkilön velkajärjestelystä ja maksuohjelman raukeamisesta. Tapauksessa Markku M:lle oli vahvistettu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukainen maksuohjelma, joka oli määrätty myöhemmin raukeamaan. Pekka K oli maksuohjelman raukeamisen jälkeen pannut vireille kanteen, jossa hän vaati Markku M:n velvoittamista suorittamaan hänelle ne saatavat, jotka olivat olleet mukana maksuohjelmassa. Markku M oli oikeudenkäynnissä kiistänyt kannevaatimukset sekä esittänyt kyseisten saatavien osalta väitteitä niiden perusteesta, määrästä sekä lakkaamisesta.
Alemmat oikeusasteet olivat katsoneet, että Markku M oli menettänyt oikeutensa tehdä väitteitä kyseisten saatavien osalta, sillä saatavien peruste sekä määrä olivat oikeusvoimaisesti ja sitovasti ratkaistu maksuohjelman vahvistamisen yhteydessä. Alempien oikeusasteiden mukaan Markku M ei ollut riitauttanut saatavia itse velkajärjestelymenettelyssä, vaikka hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus. Arvioinnin kohteena korkeimmassa oikeudessa oli näin ollen kysymys siitä, oliko Markku M menettänyt oikeutensa esittää saatavan perustetta ja määrää koskevia väitteitä maksuohjelman raukeamisen jälkeen vireille pannussa, samaa saatavaa koskevassa oikeudenkäynnissä.
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 40 §:n 2 momentin mukaan maksuohjelman vahvistaminen ei estä velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan perustetta tai määrää koskevien väitteiden tutkimista, jos velka oli velkajärjestelyn yhteydessä riitautettu ja asia oli 57 §:n 2 momentin nojalla osoitettu ratkaistavaksi erillisessä oikeudenkäynnissä. Velkajärjestelylain mukaan, jos maksuohjelma on määrätty raukeamaan, velkojalla on oikeus vaatia maksua saatavastaan velalliselta niiden ehtojen mukaisesti, joita olisi muuten ollut noudatettava ilman velkajärjestelyjä. Lain esitöissä on niin ikään todettu, että maksuohjelman raukeamisen johdosta maksuohjelman oikeusvaikutukset lakkaavat ja velkojien oikeudet palaavat ennalleen.
Alemmat tuomioistuimet olivat perustaneet kantansa riita-asiassa annetun tuomion yleisiin oikeusvaikutuksiin ja olivat katsoneet, että saatavien olemassaolo ja määrä oli tullut sitovasti ratkaistuksi jo maksuohjelman vahvistamisen yhteydessä. Kuitenkaan velkajärjestelylain säännöksistä ei ole pääteltävissä, että sillä seikalla, minkälaisena saatava määrältään ja perusteeltaan on merkitty vahvistettuun maksuohjelmaan, olisi ohjelman raukeamisen jälkeen sitova vaikutus samaa saatavaa koskevassa velkojan ja velallisen välisessä myöhemmässä oikeudenkäynnissä.
Korkeimman oikeuden mukaan velkajärjestelylain säännökset mahdollistavat velkojen riitauttamisen ja tarjoavat keinoja niiden ratkaisemiseen. Velallisen maksuohjelma voi raueta niin velkojan kuin velallisen hakemuksesta, jolloin velkojan on mahdollista periä saataviaan aikaisempien ehtojen mukaisesti. Saatavan riitauttamista pelkästään tällaiseen poikkeukselliseen pidettävään tapahtumankulkuun varautumista ei voida velkajärjestelymenettelyssä vaatia. Saatavan riitauttamatta jättämisestä ei voida johtaa sitä johtopäätöstä, että saatava ehtoineen olisi ollut tarkoitus hyväksyä muutoin kuin velkajärjestelylain mukaista maksuohjelman vahvistamista varten. Korkein oikeus totesi, että vahvistetulla maksuohjelmassa ei sen raukeamisen jälkeen ole sitovaa vaikutusta samaa saatavaa koskevassa myöhemmässä oikeudenkäynnissä eikä se estä tutkimasta velallisen väitteitä velasta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Täten alemmat oikeudet eivät olisi saaneet jättää Markku M:n väitteitä tutkimatta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa