» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus tuomitsi A:n vastoin tämän kiistämistä huumausainerikoksesta ja rattijuopumuksesta seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomion tultua lainvoimaiseksi A vaati hovioikeudessa tuomion poistamista sillä perusteella, ettei hänelle ollut varattu riittävästi aikaa ja edellytyksiä valmistella puolustustaan. A oli saanut haasteen tiedoksi vasta käräjäoikeuden pääkäsittelypäivänä eikä hänellä ollut esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa ollut avustajaa. Kysymys oli siitä, oliko käräjäoikeudessa tapahtunut sellainen oikeudenkäyntivirhe, jonka johdosta käräjäoikeuden tuomio oli poistettava.
Suomen perustuslain 21 §:ssä turvataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksiin kuuluu oikeus tulla asianmukaisesti kuulluksi. Siihen katsotaan kuuluvan myös oikeus avustajaan. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus itse huolehtia puolustuksestaan esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan. Mainitun artiklan c alakohdan mukaan jokaisen rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu myös oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Vastaava periaate on ilmaistu myös Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa.
Korkein oikeus totesi, että edellä mainittujen säännösten mukaan oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeisiin. Näillä oikeusturvatakeilla pyritään osaltaan siihen, että syytetyn mahdollisuus puolustautua joko henkilökohtaisesti tai avustajan välityksellä voi toteutua myös tosiasiallisesti. Syytetyllä tulee siten olla riittävästi aikaa perehtyä syytteeseen ja asiaan liittyvään aineistoon omasta näkökulmastaan sekä harkita mahdollinen oikeudenkäyntiavustajan tarve.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan syytetty voi yleensä luopua ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetuista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista. Luopumisen tulee kuitenkin olla yksiselitteinen ja siihen tulee liittyä luopumisen merkitystä vastaavat vähimmäistakeet. Luopuminen voi tapahtua myös hiljaisesti sillä edellytyksellä, että syytetty on kohtuudella kyennyt ennakoimaan sellaisen käyttäytymisen merkityksen.
A oli saanut haasteen tiedokseen vain vähän ennen pääkäsittelyn alkua. A oli ollut syytettynä vakavista teoista, joissa syyttäjä oli vedonnut näyttönä muun ohella A:n ja kanssavastaajien esitutkintakertomuksiin, takavarikkopöytäkirjaan ja keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoon. Käräjäoikeuden tiedossa oli ollut, että A:lle oli annettu haaste tiedoksi vasta pääkäsittelypäivänä. A ei ollut huomauttanut siitä, että hänellä ei ole ollut riittävästi aikaa valmistella puolustustaan ja harkita avustajan tarvetta. Kun käräjäoikeuden tiedossa kuitenkin oli ollut, ettei A:lla ollut ollut käytännössä lainkaan aikaa valmistella puolustautumistaan, sen olisi tullut omasta aloitteestaan selvittää A:lle hänen puolustuksensa järjestämiseen liittyvät oikeudet ja tarvittaessa lykätä käsittelyä. Koska näin ei ollut tapahtunut, asiassa oli tapahtunut oikeudenkäyntivirhe.
Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Kuten säännöksestä ilmenee, mikä tahansa oikeudenkäyntivirhe ei riitä syyksi tuomion poistamiseen, vaan edellytyksenä on, että menettelyvirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.
A ei ollut itse laatimassaan kantelukirjelmässä tuonut esille seikkoja, jotka osoittaisivat menettelyvirheen vaikuttaneen käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen puolustautumistarpeistaan ja -mahdollisuuksistaan asiassa. Oikeudenkäyntivirheen vaikutusta arvioitaessa merkityksellistä sen sijaan on, että tapahtuneen johdosta A:lla ei ollut käräjäoikeudessa ollut riittävästi mahdollisuuksia puolustautua eli selvittää ja esittää oikeudelle syyksilukemiseen, rangaistuksen mittaamiseen tai rangaistuslajin valintaan ehkä vaikuttavia näkökohtia. Tämän menettelyvirheen oli perusteltua otaksua olennaisesti vaikuttaneen lopputulokseen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen Korkein oikeus palautti asian käräjoikeuden käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa