» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2014:40 käsiteltiin oikeudenkäyntikuluja muutoksenhaussa. Asiassa A:lle ei oltu myönnetty jatkoskäsittelylupaa hovioikeuteen valitettaessa riita-asiassa. KKO oli kumonnut hovioikeuden päätöksen ja palauttanut asian käsiteltäväksi uudelleen hovioikeuteen A:n valituksesta mutta A ei ollut vaatinut vastapuoltaan korvaamaan oikeudenkäyntikulujansa KKO:ssa. A oli kuitenkin vaatinut vastapuoltaan B:tä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa myös KKO:n käsittelyn osalta uudessa hovioikeuskäsittelyssä.
Hovioikeus oli jättänyt A:n vaatimuksen tutkimatta KKO:n oikeudenkäyntikuluista, koska se katsoi, että A esitti vasta ensimmäinen kerran edellä mainitun vaatimuksensa hovioikeudessa. KKO:n tuli siis valituksen johdosta tutkia, oliko A:n vaatimus voitu jättää tutkimatta. Oikeudenkäymiskaaren mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä. Lisäksi ratkaisu oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta annetaan samalla kun tuomioistuin ratkaisee asian. Palautetun asian osalta säädetään, että ylemmän tuomioistuimen kuluista koskeva kysymys on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhteydessä. Lain esitöistä kuitenkin ilmenee, että vaatimus tulisi silti esittää ennen käsittelyn päättymistä kussakin oikeusasteessa. KKO:n tulkinnan mukaan oikeuskäytäntö tukee myös tätä. Asiassa KKO siten totesi, että hovioikeudessa voidaan asianosaisen vastapuoli velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikuluja KKO:ssa vain siltä osin kuin niitä on vaadittu KKO:ssa asian ollessa siellä vireillä.
Tapauksessa A ei ollut vaatinut Korkeimman oikeuden käsittelyssä B:tä vastaamaan oikeudenkäyntikuluista. Siksi KKO ratkaisi asian niin, että A oli menettänyt puhevaltansa näiden kulujen osalta eikä niitä voinut enää vaatia korvattavaksi hovioikeudessa asian palauttamisen jälkeen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa