» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A Oy oli nostanut B Oy:tä vastaan kanteen käräjäoikeudessa B Oy:n olennaisen sopimusrikkomuksen vuoksi. A Oy oli vaatinut kanteessaan B Oy:ltä ensisijaisesti vahingonkorvauksia ja toissijaisesti saman suuruista korvausta tiekuljetussopimuslain 38 §:n nojalla sillä perusteella, että B Oy oli menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti tai huolimattomasti. Sen varalta, ettei kumpikaan vaatimus olisi menestynyt, A Oy vaati korvausta tiekuljetussopimuslain 27 §:n 2 momentin ja 35 §:n nojalla rahtia vastaavan rahamäärän. Lisäksi A Oy vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. B Oy kiisti kokonaan ensi- ja toissijaiset kanneperusteet, mutta myönsi olleensa huolimaton ja olemaan velvollinen korvaamaan rahdin määrän. Se kuitenkin myönsi rahdin määrältään pienemmäksi kuin A Oy oli kanteessaan väittänyt sen olleen.
Käräjäoikeus velvoitti B Oy:n mainitsemillaan perusteilla korvaamaan rahdin määrän A Oy:n vaatimuksen suuruisena sekä korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti korkoineen.
Hovioikeudessa A Oy toisti vaatimuksensa ja B Oy puolestaan vaati pääasian osalta vastuunsa rajoittamista tuomittua pienempään määrään sekä oikeudenkäyntikulujen osalta vapauttamistaan käräjäoikeuden sille tuomitsemasta oikeudenkäyntikuluvastuusta. Lisäksi B Oy vaati korvausta käräjäoikeuskuluistaan, koska A Oy:n kanne oli koostunut kolmesta vaihtoehtoisesta perusteesta, joista B Oy oli voittanut kaksi ensimmäistä. A Oy ja B Oy vaativat puolin ja toisin korvausta myös hovioikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluistaan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota ja määräsi, että asianosaiset saivat pitää kulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.
Korkein oikeus sovelsi asiassa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momenttia, jonka mukaan silloin, kun asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Lisäksi, jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisen oikeudenkäyntikulujen määrään.
Korkein oikeus totesi, että B Oy oli pääosin voittanut juttunsa ja että sen oikeudenkäyntikuluista valtaosa oli aiheutunut kanneperusteista, joiden nojalla sitä ei oltu katsottu velvolliseksi suorittamaan vahingonkorvausta A Oy:lle. Korkeimman oikeuden mukaan B Oy ei kuitenkaan voinut saada täyttä korvausta kuluistaan käräjäoikeudessa, koska ei voitu katsoa, että sillä, minkä se oli hävinnyt määrän osalta, olisi ollut vain vähäinen merkitys asiassa. B Oy:n kiistämä osa ei myöskään ollut koskenut ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa.
Korkein oikeus velvoitti A Oy:n korvaamaan osittain B Oy:n käräjäoikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut. Koska B Oy niin ikään voitti suurelta osin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan muutoksenhaun sekä hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa, A Oy oli velvollinen korvaamaan osittain myös B Oy:lle muutoksenhausta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa