» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse siitä, voitiinko oikeudenkäyntikulujen ratkaisemisessa katsoa kantajien aiheuttaneen tarpeetonta oikeudenkäyntiä jatkaessaan oikeudenkäyntiä sovintotarjouksen jälkeen.
A ja B nostivat X:ä ja Y:tä vastaan kanteen Tampereen käräjäoikeudessa liittyen asunnon virheeseen asuntokaupassa. Asunnon vesikatto vuosi monista kohdista ja lisäksi X ja Y olivat antaneet virheellisiä tietoja huoneiston kunnosta ja rakennusvuodesta. A ja B vaativat kauppahinnan alennusta ja vahingonkorvausta. Molemmat osapuolet tarjosivat sovintoehdotuksia, mutta sovintoa ei saatu aikaan. Käräjäoikeus velvoitti X:n ja Y:n suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisvastuullisesti hinnanalennusta. Molemmat osapuolet valittivat hovioikeuteen.
Asunnon kauppa on Suomen laissa tarkasti säännelty alue, sillä onhan asunnon ostaminen useasti henkilön suurin yksittäinen sijoitus. Käytetyn asunnon kaupassa virhe tulee myyjän korvattavaksi, jos ostaja on tehnyt reklamaation eli ilmoittanut asunnon virheestä viivyttelemättä, enintään kuitenkin kahden vuoden kuluessa kaupasta. Ostaja ei ole kuitenkaan sidottu määräaikoihin silloin, jos myyjä on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti tai törkeän huolimattomasti, esimerkiksi salannut rakennuksessa olevia olennaisia virheitä tai jos kyseessä on oikeudellinen virhe (eli jos ostaja esimerkiksi menettää asunnon kolmannelle osapuolelle tämän päällekkäisen saanto-oikeuden vuoksi).
Turun hovioikeuden käsittelyssä osapuolet ilmoittivat päässeensä korvausten osalta sovintoon, mutta pyysivät sovinnon vahvistamisen lisäksi ratkaisua oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Hovioikeus katsoi, ettei jutussa ollut voittajaa, sillä vaikka X ja Y suorittivat A:lle ja B:lle korvauksia asunnosta, oli korvaus summaltaan paljon pienempi, kuin mitä A ja B olivat alun perin vaatineet. Tästä johtuen hovioikeus määräsi molempien osapuolien pitävän oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Koko oikeusprosessin aikana riita-asioissa tavoitteena on sovinnon saaminen osapuolten välille. Tästä syystä osapuolet voivat koska vain ilmoittaa päässeensä sovintoon ja pyytää tuomioistuinta vahvistamaan sovinto.
X:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Hän vaati, että A ja B velvoitetaan korvaamaan hänen aiempia oikeudenkäyntikulujaan sekä myös Korkeimman oikeuden oikeudenkäyntikulunsa yhteisvastuullisesti. X esitti, että oikeudenkäyntikuluratkaisussa on otettava huomioon oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4§:n 1 momentin säännös tarpeettoman oikeudenkäynnin aiheuttamisesta, koska X ja Y olivat jo käräjäoikeuden valmistelussa tarjonneet A:lle ja B:lle sopimista ensin 100 000 ja sitten 120 000 markan korvausta vastaan. Hovioikeudessa kun vahingonkorvaussummaksi vahvistettiin 105 000 markkaa korkoineen.
Korkein oikeus tutki oikeudenkäymiskaaren säännöstä, jonka mukaan voittanut asianosainen on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jos hän on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, tai jos hän on muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin. Tuomioistuilla on kuitenkin mahdollisuus määrätä asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jos siihen on aihetta asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden. Korkein oikeus katsoi lain esitöitä, joiden mukaan oikeudenkäynti voitiin katsoa aiheettomaksi, jos asia olisi järjestynyt ilman oikeudenkäyntiäkin kantajan haluamalla tavalla.
Korkein oikeus päätyi kuitenkin siihen, ettei A:n ja B:n kannalta oikeudenkäynnin jatkaminen ollut tarpeetonta, sillä vaikka X ja Y tarjosivat enimmillään 120 000 markan korvausta, olivat he sovintotarjouksia seuranneissa valmisteluistunnoissa sekä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä myöntäneet A:n ja B:n vaatimuksista vähemmän kuin tämän summan. X ja Y olivat siis Korkeimman oikeuden mukaan oikeudenkäyntiä jatkettaessa peruuttaneet sovintotarjouksensa, ja muuttaneet halukkuuttaan korvata vahinko.
Täten Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta ja velvoitti X:n muutoksenhaun hävinneenä korvaamaan A:lle ja B:lle Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa