» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä 19-vuotiaalle asianomistaja B:lle, joka oli joutunut tapon yrityksen kohteeksi ja joka oli esittänyt oikeudenkäynnissä korvausvaatimuksia hänelle aiheutuneen henkilövahingon johdosta. B oli oikeudessa pyytänyt, että asianajaja J määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 4.9.2008 lukien oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1a §:n 3 kohdan nojalla, koska kysymyksessä oli henkeen ja terveyteen kohdistuva vakava rikos. Tampereen käräjäoikeus oli avustajaa koskevan pyynnön osalta katsonut, että vaikka kyseessä oli ollut henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos, ei B:n esittämillä perusteilla tai muutoinkaan ollut erityistä tarvetta oikeudenkäyntiavustajan määräämiseen. Turun hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
B valitti asiasta Korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja hänelle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan, että asianajaja J määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 4.9.2008 lukien oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1a §:n 3 kohdan nojalla. KKO:ssa tuli täten arvioitavaksi kysymys siitä, tuliko B:lle kyseisen säännöksen nojalla määrätä oikeudenkäyntiavustaja.
Sovellettavana säännöksenä KKO:ssa oli edellä mainittu oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1a §:n 3 kohta, jonka mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia virallisen syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.
KKO viittasi sanotun lain esitöihin, joissa on todettu, että kyseisen säännöksen tarkoituksena on ollut laajentaa asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksiä henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvissa rikoksissa. B:lle aiheutuneiden vahinkojen perusteella esitetyt korvausvaatimukset olivat edellyttäneet oikeudellista asiantuntemusta ja korvauskäytännön tuntemusta. B oli ollut iältään nuori ja ollut koeaikaisessa työsuhteessa, joka teki hänen taloudelliset olosuhteet epävarmoiksi. B:n vastapuolelle A:lle oli myönnetty asiassa oikeusapua ja määrätty avustaja, joten osapuolten yhdenvertaisuus oikeudenkäynnissä oli puhunut myös oikeudenkäyntiavustajan määräämisen puolesta.
KKO päätyi täten lopputulokseen, jonka mukaan oikeudenkäyntiavustajan määrääminen B:lle oli ollut asiassa perusteltua ja asianajaja J määrättiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1a §:n 3 kohdan nojalla B:n oikeudenkäyntiavustajaksi taannehtivasti 4.9.2008 lukien.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa