» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse rikoksesta syytetyn tunnustamisen sitovuudesta ja merkityksestä vahingonkorvausta määrättäessä. Korkein oikeus arvioi myös alempien oikeusasteiden päätösten oikeellisuutta.
A oli syytettynä törkeästä velallisen epärehellisyydestä, jossa hänen epäiltiin ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaneen tai muuten luovuttaneen yhtiön omaisuutta 45 521,69 euron arvosta. A:lta oli vaadittu rikokseen perustuvana vahingonkorvauksena yhteensä 49 944,61 euroa. A oli kiistänyt korvausvaatimukset perusteiltaan kiistämällä syyllistyneensä rikokseen, mutta myöntänyt korvausvaatimukset määriltään oikeiksi.
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään velallisen epärehellisyyteen, mutta katsoi ilman hyväksyttävää syytä luovutetun omaisuuden arvoksi 42 941,99 euroa. Koska A oli myöntänyt asianomistajien korvausvaatimukset määrältään oikeaksi, hänet velvoitettiin korvaamaan ne kokonaisuudessaan eli yhteensä 49 944,61 euroa. Hovioikeus katsoi omaisuuden arvoksi 36 889,94 euroa, mutta velvoitti A:n niin ikään tunnustamisen perusteella korvaamaan asianomistajille heidän vaatimustensa mukaisesti 49 944,61 euroa. Hovioikeuden mukaan A ei ollut esittänyt myöntämisen peruuttamiselle hyväksyttävää syytä.
Korkein oikeus toteaa, että kun A on kiistänyt asianomistajien korvausvaatimusten perusteen, hänen ei voida katsoa myöntäneen korvausvastuutaan siltä osin, kuin rikosperustetta korvausvastuulle ei ole. Käräjäoikeuden olisi tullut varmistua siitä, että A on korvausvaatimusten määrällisellä myöntämisellään tarkoittanut hyväksyä korvausvastuun asianomistajien vaatimusten mukaisina täysimääräisinä siinäkin tilanteessa, että syyte tulee joltakin osin hylätyksi, kuten korvauksen määrän suhteen.
Korkein oikeus katsoo, ettei A ollut tarkoittanut käräjäoikeudessakaan myöntää asianomistajien korvausvaatimuksia täysimääräisinä siinä tilanteessa, että syyte joltakin osin hylätään. A oli hovioikeudessa ilmoittanut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ollut myöntää oikeiksi väitetyllä rikoksella asianomistajille aiheuttamiensa vahinkojen määriä. A:n hovioikeudessa esittämää kannanottoa korvausvaatimuksiin ei ole pidettävä myöntämisen peruuttamisena.
Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita määrätä A:lle yli 36 889,94 euron korvausvastuuta, kun asianomistajatkaan eivät ole tätä vastustaneet. Mainittu korvaus on jaettava asianomistajien kesken niiden saamisten suuruuden mukaisessa suhteessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa