» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli tuomittu käräjäoikeuden toimesta yhdeksi vuodeksi vankeuteen kahdesta törkeästä petoksesta. Tuomion yhteydessä käräjäoikeus oli myöskin määrännyt A:n pidettävän vangittuna tuomion lukemisen jälkeen. A valitti tästä vangitsemismääräyksestä hovioikeuteen.
Hovioikeus ratkaisi ensiksi kysymyksen siitä, tuliko A:lle antaa tilanteessa vangitsemismääräys. Tämän osalta hovioikeus totesi olevan todennäköistä, että A karttaisi rangaistuksensa täytäntöönpanoa, mutta kumosi silti käräjäoikeuden vangitsemismääräyksen. Hovioikeus päätyi edellä mainitulla perusteella määräämään A:n sen sijaan matkustuskieltoon. A:n saamaa rikosoikeudellista seuraamusta hovioikeus alensi sillä perusteella, että se katsoi A:n syyllistyneen vain kahteen petokseen kahden törkeän petoksen sijasta. Näin ollen hovioikeus tuomitsi A:n 8 kuukauden vankeuteen, jonka se määräsi suoritettavaksi 138 tuntina yhdyskuntapalvelua. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta pääasiassa arvioitavaksi se, oliko hovioikeuden mahdollista määrätä A:lle matkustuskieltoa tilanteessa, jossa hänet oli tuomittu ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.
Pakkokeinolain 2 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan ratkaistessaan syyteasian tuomioistuin saa määrätä vastaajan matkustuskieltoon tai hänelle määrätyn matkustuskiellon pidettäväksi edelleen voimassa vain, jos hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Edelleen yhdyskuntapalvelusta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan yhdyskuntapalvelu on ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava rangaistus.
Korkein oikeus joutui tekemään asiassa tulkintaratkaisun sen osalta, tuliko yhdyskuntapalvelu rinnastaa rangaistuksena ehdottomaan vankeusrangaistukseen, kun puhutaan matkustuskiellon määräämisen mahdollisuudesta edellä mainitun pakkokeinolain pykälän perusteella. Korkein oikeus totesi, ettei kummankaan edellä mainitun lain esitöistä käynyt ilmi, että tällaista rinnastusta olisi tarkoitus tehdä. Tällöin korkein oikeus katsoi, että A:n oikeusturva puolsi pakkokeinolain 2 luvun 7 §:n 3 momentin tulkitsemista suppealla tavalla siten, ettei yhdyskuntapalvelua tullut rinnastaa siinä mainittuun ehdottomaan vankeusrangaistukseen matkustuskiellon määräämisen edellytyksenä. Näin ollen korkein oikeus kumosi hovioikeuden antaman matkustuskieltoa koskeneen määräyksen asiassa.
Määräaikainen oikeussihteeri Mäntysaari toimi asiassa korkeimman oikeuden esittelijänä ja näki, että pakkokeinolain 2 luvun 7 §:n 3 momentin tarkoitus rangaistuksen täytäntöönpanon turvaamisesta riitti siihen, että hovioikeus oli saanut määrätä A:n matkustuskieltoon, vaikka se olikin tuominnut hänet ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun. Tämän lisäksi oikeussihteeri katsoi, ettei A ollut kantelussaan esittänyt sellaisia perusteluita, joiden nojalla matkustuskieltomääräyksen voimassa pitäminen ei olisi enää mahdollista. Näillä perusteilla oikeussihteeri olisi hylännyt A:n kantelun. Oikeusneuvos Kitunen hyväksyi esittelijän edellä kuvatun mietinnön ja oli siten eri mieltä korkeimman oikeuden enemmistön kanssa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa