» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus eteni korkeimman oikeuden käsiteltäväksi siltä osin, miten alkoholilain 95 §:n 4 momentissa tarkoitettu menetetyksi tuomittava alkoholijuoman arvo on määrättävä.
Tapauksessa käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli kesäkuun 1995 ja 30.1.1997 välisenä aikana luvattomasti myynyt Suomeen salakuljetettua väkiviinaa 844 litraa. A oli ostanut väkiviinaa vuoden 1995 aikana 150 litran pullollista 120 markkaa pullolta, vuonna 1996 600 litran pullollista 135 markkaa pullolta ja vuonna 1997 96 litran pullollista samaan ostohintaan ja myynyt siitä 94 litraa.
Välitetyn alkoholijuoman arvona oli pidettävä sitä hintaa, jonka A oli siitä maksanut hankkiessaan aineen itselleen. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n alkoholipitoisen aineen välittämisestä rangaistukseen ja menettämään valtiolle myydyn väkiviinan arvon 111 690 markkaa.
A valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei muuttanut tuomion lopputulosta. Tästä A valitti korkeimpaan oikeuteen. A vaati, että välitetyn alkoholijuoman arvoksi menettämisseuraamusta tuomittaessa määrätään siitä maahantuotaessa maksettu 30 markkaa litralta eli myydyn 844 litran osalta 25 320 markkaa.
Korkein oikeus lausuu alkoholilain 95 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, että muun muassa luvattomasti maahan tuotu tai luvattomasti välitetty alkoholijuoma tai väkiviina on tuomittava menetetyksi. Edellä mainitun pykälän 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden asemasta sen arvo on tuomittava menetetyksi, milloin rikoksentekijä on hukannut tai hävittänyt sanotun omaisuuden tai se on arvoaan vastaavasta vastikkeesta luovutettu toiselle taikka jos sitä ei pykälän 3 momentin mukaan voida tuomita menetetyksi.
Korkein oikeus toteaa, että alkoholilain esitöistä ei ole saatavissa selvitystä sille, miten lain 95 §:n 4 momentin nojalla menetetyksi tuomittava alkoholijuoman arvo on määrättävä. Arvo kuitenkin määrätään menetetyksi juoman itsensä asemasta. Tällöin alkoholijuoman menettäminen on siten ensisijainen seuraamus sen arvon menettämiseen verrattuna. Edellä mainitusta johtuu, että menetetyksi tuomittavan alkoholijuoman arvon tulee olla sama riippumatta siitä, mitä juomasta on eri myyntiportaissa maksettu. Tämän vuoksi menettämisseuraamusta määrättäessä alkoholijuoman arvona on siten pidettävä jotakin objektiivisin perustein määrättyä hintaa.
Aikaisemmassa oikeuskäytännössä Alko Oy:n vähittäismyyntivalikoimassa olevien alkoholijuomien arvona on menettämisseuraamusta määrättäessä pidetty kulloinkin voimassa olleitta vähittäismyyntihintoja. Toisaalta nyt on kysymys väkiviinasta eli alkoholijuomasta, joka ei esiinny Alko Oy:n vähittäismyyntivalikoimassa eikä ole suoraan rinnastettavissa mihinkään valikoimassa olevaan juomaan. Tästä johtuen korkein oikeus katsoo, että menetetyksi tuomittava arvo on perusteltua määrätä rikoksentekoaikana Alko Oy:n tuotevalikoimaan kuuluvan halvimman viinalaadun vähittäismyyntihinnan perusteella. Alko Oy:n vuosina 1995-1997 voimassa olleiden vähittäismyyntihintojen mukaan halvimman viinalaadun vähittäishinta on ollut 140-158 markkaa litralta. Kun alempien oikeuksien tuomitsema alkoholijuoman arvon menettämisseuraamus on perustunut noihin A:n ilmoittamiin, mutta vähittäishintoja pienempiin hankintoihin, perustetta menettämisseuraamuksen alentamiselle ei ole. Näin ollen korkein oikeus ei muuta hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa