» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2009:28 oli kysymys siitä, oliko Mirja J:llä oikeus vaatia liikkeen luovutuksen seurauksena korvausta uudelta työnantajaltaan Amicalta Mirja J:n irtisanottua itse työsopimuksensa liikkeen luovutuksen jälkeen. Tapauksessa Mirja J oli itse irtisanonut työsopimuksensa siitä syystä, että Amica oli ilmoittanut, että hänen työsuhteeseensa soveltuisi jatkossa eri työehtosopimus, kuin mitä hänen työsuhteeseensa oli aikaisemmin Rautaruukin välillä sovellettu. Mirja J vetosi käräjäoikeudessa vireille laittamassaan kanteessa hänen ja Rautaruukin väliseen sopimukseen, jossa oli sovittu Mirja J:n työsuhteeseen sovellettavan metalliteollisuuden työehtosopimusta. Mirja J:n mukaan hänen työehtonsa olivat huonontuneet olennaisesti liikkeen siirryttyä Amicalle. Mirja J vetosi työsopimuslain 6 luvun 7 pykälään, jonka mukaan silloin, kun työsopimus päätetään siksi, että työntekijän työehdot heikkenevät olennaisesti liikkeen luovutuksen johdosta, työnantajan katsotaan olevan vastuussa työsuhteen päättymisestä.
Käräjäoikeus ei katsonut J:llä olevan kyseisen pykälän nojalla oikeutta vahingonkorvaukseen, sillä sen mielestä pykälän tarkoituksena ei ollut laajentaa työsopimuslain mukaisia vahingonkorvaussäännöksiä koskemaan myös käsillä olevan kaltaisia tilanteita. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen sopimuskausi oli myös juuri päättynyt liikkeen luovutuksen ajankohtaan. Täten käräjäoikeus, kuin myös myöhemmin hovioikeus, hylkäsi Mirja J:n kanteen näillä perusteilla.
Korkein oikeus otti Mirja J:n valituksen tutkittavakseen, ja totesi, että työehtosopimuksen määräykset eivät tule työntekijän ja työnantajan välisen työsopimuksen ehdoiksi, elleivät he siitä keskenään nimenomaisesti sovi, tai ellei työnantaja muuten ole sitoutunut noudattamaan kyseistä työehtosopimusta. Korkein oikeus ei katsonut Mirja J:n ja Rautaruukin ennen liikkeen luovutusta nimenomaisesti sopineen kyseisen työehtosopimuksen soveltamisesta. Työsopimuslaissa säädetään työnantajan vahingonkorvausvelvollisuuteen liittyen niin, että työnantaja voidaan määrätä maksamaan korvausta tilanteessa, jossa työnantaja on työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen. Työnantaja voidaan myös määrätä maksamaan korvausta tilanteessa, jossa työntekijällä katsotaan olleen oikeus itse purkaa työsopimus. Liikkeen luovutuksesta säädetään, että mikäli työnantaja on ennen liikkeen luovutusta sitoutunut jonkin työehtosopimuksen ehtoihin, sitovat nämä ehdot liikkeen luovutuksen jälkeen myös uutta liikkeen omistajaa. Liikkeen luovutusta koskevat säännökset perustuvat liikkeen luovutusta koskevaan Euroopan unionin Neuvoston antamaan direktiiviin. Edellä jo mainitun työsopimuslain 7 luvun 6 pykälän suhteen liikkeenluovutusdirektiiviin nähden ollessa epäselvä, korkein oikeus esitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntönään kysymyksen muun muassa siitä, miten liikkeenluovutusdirektiiviä tulisi työnantajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskien soveltaa tilanteessa, jossa työntekijän työsuhteen ehdot ovat heikentyneet sen johdosta, että liikkeen uusi omistaja on noudattanut työsuhteeseen aiemmin soveltuneen työehtosopimuksen määräyksiä ainoastaan työehtosopimuksen voimassaolon päättymiseen saakka.
Korkein oikeus päätyi arvioinnissaan siihen tulokseen, että Mirja J:n työehdot olivat olennaisesti heikentyneet uuden omistajan Amican palveluksessa, sillä hänen kuukausittainen palkkansa olisi vähentynyt ainakin 200 eurolla, ja Mirja J olisi myös joutunut työskentelemään useammassa kuin yhdessä toimipaikassa uudella omistajalla. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaan jokaisen jäsenvaltion arvioitavaksi jää, minkälaisen korvausjärjestelmän se mahdollisesti luo työntekijälle tilanteessa, jossa työntekijä irtisanoutuu itse liikkeen luovutuksen seurauksena olennaisesti heikentyneiden työehtojen vuoksi, jolloin kyseisen työsuhteen päättäminen katsotaan olevan työnantajan vastuulla. Tuomioistuin kuitenkin muistuttaa direktiivin tarkoituksesta, joka on ollut työntekijöiden oikeuksien turvaaminen liikkeen luovutustilanteissa, jotta he voisivat jatkaa työskentelyään uudella omistajalla edellistä vastaavin työehdoin.
Korkein oikeus totesi lopullisessa ratkaisussaan, että Mirja J:llä ei voitu katsoa olevan oikeutta vahingonkorvaukseen työsopimuslain 7 luvun 6 pykälän nojalla, koska Amicalla ei ole ollut velvollisuutta metalliteollisuuden työehtosopimuksen noudattamiseen sen voimassaolon päätyttyä liikkeen luovutuksen ajankohtaan, eivätkä työsopimuslaissa säädetyt vahingonkorvaussäännökset tällöin sovellu. Sen sijaan, korkein oikeus katsoo, että direktiivistä johtuen työsopimuslain 7 luvun 6 pykälää voidaan soveltaa liikkeen luovutuksessa niin, että työnantajan velvollisuudeksi katsotaan korvata työntekijälle palkka ja muut työsuhde-etuudet työnantajaa velvoittavalta irtisanomisajalta. Näin ollen työnantajan asema muodostuu tässä tilanteessa samankaltaiseksi, kuin silloin, jos hän olisi irtisanonut työntekijän sopimuksen asiallisesta ja painavasta syystä. Mirja J oli siis kuitenkin oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa