» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisu KKO 2003:64 käsitteli sotilasrikosta, joka oli toteutettu luvattomana poissaolona varusmiespalveluksesta. Ratkaisussa käytiin punnintaa siitä, onko henkilö syyllistynyt karkausrikokseen vai luvattomaan poissaoloon. Ratkaisussa nousi esille rikosoikeudellinen lievemmän lain periaate, eli periaate jonka mukaan jos tuomitsemishetkellä on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan tapaukseen uutta lakia, jos se johtaa tekohetkellä voimassa olleen lain soveltamista lievempään lopputulokseen. Asiaa käsiteltiin Tampereen käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta ensisijaisesti karkaamisesta ja toissijaisesti luvattomasta poissaolosta. A ei ollut saapunut varusmiespalvelunsa alussa palveluspaikkaansa ja pysynyt sieltä poissa, kunnes joutui noin kuukauden kuluttua poliisin kiinniottamaksi. Poissaolosta oli syyttäjän mukaan aiheutunut olennaista haittaa palvelukselle. Käräjäoikeus päätyi tuomitsemaan A:n karkaamisen sijaan luvattomasta poissaolosta, sillä kävi ilmi että A ei olisi sairautensa vuoksi voinut päästä sotilaskoulutukseen, eikä poissaolosta ole siis aiheutunut olennaista haittaa A:n palvelukselle. A tuomittiin 40 päiväsakkoon. Syyttäjä valitti asiasta hovioikeuteen ja vaati että A tuomitaan luvattoman poissaolon sijaan karkaamisesta, ja että rangaistusta korotetaan.
Hovioikeus totesi ratkaisussaan, että A:n luvaton poissaolo palveluksesta täytti rikoksen tekohetkellä voimassa olleen lain karkaamisrikoksen tunnusmerkistön. Kuitenkin 1.1.2001 voimaan tulleiden uusien säännösten mukaan teko oli arvioitava luvattomaksi poissaoloksi. Koska aikaisemmin voimassa olleen lain soveltaminen nyt kysymyksessä olevaan rikokseen olisi johtanut olennaisesti ankarampaan lopputulokseen, hovioikeus sovelsi tapaukseen uutta lakia lievemmän lain eriaatteen mukaisesti. Hovioikeus myös korotti sakkorangaistuksen 60:ksi päiväsakoksi rangaistuskäytännön yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Syyttäjä valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen ja vaati A:n tuomitsemista karkaamisesta ja rankaisun korottamista.
Korkein oikeus totesi aluksi lain muuttuneen tuomioistuinkäsittelyn aikana ja huomautti että rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan tilanteessa jossa uusi laki on tullut voimaan vasta sen jälkeen kun asia on ratkaistu ensimmäisessä oikeusasteessa muutoksenhakutuomioistuimen on sovellettava uutta lakia vain jos teosta uuden lain mukaan ei ole tuomittava rangaistusta tai milloin tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen johtaisi olennaisesti ankarampaan lopputulokseen.
Korkeimman tuomioistuimen mukaan rikosten tunnusmerkistöt ja rangaistukset eivät ole sisällöltään muuttuneet, eli on lähdettävä siitä että asiassa sovelletaan tekohetkellä voimassa ollutta lakia. Korkeimman oikeuden mukaan oli kuitenkin arvioitava erikseen sitä, onko tulkintakäytäntöä aiheellista muuttaa, sillä uuden lain esitöiden mukaan uudella lailla on haluttu korostaa sitä, että tekijältä edellytetään tietoisuutta poissaolon vaikutuksesta koulutukseen tai palvelukseen.
Kyseisessä tapauksessa oli ilmeistä, että A: oli ollut teon aikaan palveluskelvoton. Näin ollen hänen luvattomasta poissaolostaan ei voida katsoa aiheutuneen tai voineen aiheutua olennaista keskeytystä hänen sotilaskoulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi, että A:n teko on arvioitava luvattomaksi poissaoloksi.
Jos A:n palveluskelvottomuus olisi alkanut vasta teon jälkeen ei korkeimman oikeuden mukaan olisi ollut mitään syytä tuomita häntä luvattomasta poissaolosta karkauksen sijaan, sillä peruste tälle muutokselle olisi syntynyt vasta rikoksen jälkeen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa