» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A:lle ja B:lle oli lainhuutokuulutuksen jälkeen (7.7.1998) myönnetty kummallekin erikseen lainhuuto puoleen silloisen Tyrnävän kunnan Ängeslevän kylässä sijainneesta tilasta. Käräjäoikeuden laamanni on Korkeimmalle oikeudelle tekemässään hakemuksessa katsonut, että oli syytä olettaa lainhuutohakemusta käsiteltäessä, että jollakin toisella oli parempi oikeus kiinteistöön kuin edellä mainituilla A:lla ja B:llä. Näin ollen kuulutusta lainhuudon saamiseksi ei maakaaren nojalla voitu myöntää. Laamanni on katsonut käräjäoikeuden virkamiehen syyllistyneen asian käsittelyn yhteydessä huolimattomuuteen tai varomattomuuteen siten, kuin oikeudenkäymiskaaressa tarkoitetaan rikollisesta menettelystä. Laamanni päätyi siitä syystä 24.10.2001 saapuneessa hakemuksessa lainhuutopäätöksen purkamiseen.
Tapauksen johdosta A ja B ovat antaneet pyydetyt lausumat. A ja B ovat vastustaneet hakemusta.
A ja B ovat esittäneet 21.4.1976 allekirjoitetun kauppakirjan, kun he hakivat lainhuutoa itselleen. A ja B ovat ostaneet tilan C:ltä. Tila oli 23.9.1955 rekisteröidyssä maanmittaustoimituksessa muodostettu perintötilasta omaksi tilaksi. A:n ja B:n saantomiehellä C:llä ei ollut lainhuutoa. Lainhuutorekisterissä ei ollut muutoinkaan kyseistä rekisteriyksikköä koskevia lainhuutomerkintöjä. A ja B olivat selvitykseksi saantomiehensä omistusoikeudesta esittäneet vuonna 1971 laaditun kauppakirjan. C oli sen mukaan ostanut D:n perillisiltä tilan. A ja B esittivät myös 28.2.1927 päivitetyn kauppakirjan, jolla C oli lohkonut palan tilasta pois. A liitti lainhuutohakemukseen todistuksen siitä, että A:ta oli verotettu viimeisen kymmenen vuoden aikana tilan omistajana.
Kuulutusmenettely oli liittynyt siihen, että B oli viimeisen 10 vuoden ajan omistajan tavoin hallinnut kiinteistöä verotoimiston todistuksen mukaan, vaikka A ja B eivät ole voineet esittää riittävää selvitystä omistusoikeudestaan kyseiseen tilaan.
Maakaaren mukaan lainhuudon saamiseksi tulee olettaa se, ettei kenelläkään toisella henkilöllä ole parempaa oikeutta kiinteistöön. Kyseessä olevan tilan lainhuutokortin mukaan tila oli ensinnäkin jaettu kahtia sekä lainhuuto oli myönnetty 12.6.1951 toisesta osasta kahdelle henkilölle ja toisesta osasta lainhuuto oli myönnetty viidelle henkilölle. Lainhuutorekisteristä nämä tiedot olisi ollut saatavissa. Tämän seurauksena oli syytä epäillä, että joillain toisilla oli parempi oikeus kyseiseen kiinteistöön. Tieto kuulutuksesta on annettava niiden tiedoksi, joilla on mahdollisesti parempi oikeus tilaan. Tarkoittaen sitä, että annettaessa lainhuutoa jollekin kyseessä oleva tapahtuma annetaan tiedoksi yleisesti siten, että siitä saa tiedon sellaiset, joilla voi olla kyseiseen asiaan oikeuksia, joiden tulee ilmoittaa saatuaan tiedon asiasta. Muutoinkin voidaan antaa henkilölle oikeus lausua asiasta, jos kirjaamisviranomaisen mielestä siihen on aihetta. Näin ollen A:n ja B:n lainhuutohakemus olisi jo tuona aikana pitänyt riitauttaa. Lainhuutohakemusta ei olisi välittömästi hylätty, mutta ei myöskään hyväksytty. Asia olisi tullut jättää lepäämään omistusoikeutta koskevan oikeudenkäynnin ajaksi.
Tapauksessa on todellisuudessa kyse omistusoikeuden riidasta, jota ei lainhuutomenettelyssä voida ratkaista. Eikä sitä voida ratkaista lainhuutoa koskevassa purkuasiassakaan. Riita voitiin lainhuudatusasian ratkaisua estämättä tutkia oikeudenkäynnissä. Purkuhakemus ei siten antanut Korkeimman oikeuden mukaan aihetta toimenpiteisiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa