» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2014:58 oli kysymys kotietsinnän laillisuudesta. Poliisi oli pysäyttänyt autoa ajaneen A:n puhalluskoetta varten. A oli sen yhteydessä kieltäytynyt huumausaineen pikatestistä, minkä jälkeen komisario oli määrännyt A:n verikokeeseen. A:n verestä oli löytynyt pitoisuuksia huumausaineeksi luokitellusta lääkkeestä, jonka käytöstä A:lla ei ollut esittää reseptiä. A:n autossa ja kotona oli komisarion määräyksestä toimitettu kotietsinnät, joissa oli löydetty ampuma-ase ja kaksi grammaa marihuanaa. Joitakin viikkoja myöhemmin poliisi oli pysäyttänyt A:n uudelleen, kun tämä oli ajanut autoa. Tällöinkin A:n autossa ja asunnossa oli toimitettu kotietsinnät, joissa ei kuitenkaan ollut löytynyt mitään takavarikoitavaa.
A vaati käräjäoikeudessa kotietsintöjen laillisuuden tutkimista ja vahingonkorvausta niiden aiheuttamasta kärsimyksestä. Käräjäoikeuden mukaan kotietsinnöillä oli ollut lainmukainen peruste ja virheellisesti oli menetelty ainoastaan siltä osin kuin A:lle ei ollut annettu tilaisuutta olla läsnä kotietsinnässä. Vahingonkorvausvaatimuksen käräjäoikeus jätti tutkimatta. A valitti käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeus piti kotietsintöjä laillisina eikä sekään tutkinut vahingonkorvausvaatimusta. A valitti korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus katsoi ensimmäisen kotietsinnän osalta, että poliisilla oli ollut syytä epäillä A:n syyllistyneen rattijuopumukseen ja huumausaineen käyttörikokseen. Kotietsinnän toimittaminen ei kuitenkaan ollut ollut lainmukaista, sillä se ei ollut sillä tavoiteltuun päämäärään nähden järkevässä suhteessa kotietsinnän kotirauhan suojaamiselle aiheuttamiin haittoihin. Poliisilla ei ollut lisäksi ollut aihetta epäillä niin vakavaa huumausainerikosta, että kotietsinnän suorittaminen olisi ollut oikeutettua. Toisen kotietsinnän osalta korkein oikeus totesi, että kotietsinnän toimittaminen oli ollut laitonta, koska poliisilla ei ollut ollut A:ta koskevalle rikosepäilylle riittäviä perusteita. Kummankaan kotietsinnän toimittamisessa korkein oikeus ei sen sijaan nähnyt moitittavaa.
Korkeimman oikeuden mukaan vahingonkorvausvaatimuksen tutkimiselle ei ollut estettä, joten se palautti vahingonkorvausta koskevan asian käräjäoikeuteen uutta käsittelyä varten. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että vaikka varsinaista säännöstä vahingonkorvausvaatimuksen käsittelemisen perustaksi ei ole, rikosoikeudellisessa oikeudenkäynnissä voidaan tavanomaisesti käsitellä yksityisoikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa