» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisu KKO:2015:57 koski korvausvastuiden kanavointia ja jakaantumista sekä virkamiehen korvausvastuuta. Tapauksessa käräjäoikeus oli tuominnut A:n sakkorangaistukseen virkasalaisuuden rikkomisen vuoksi. Käräjäoikeus oli velvoittanut A:n ja valtion yhteisvastuullisesti korvausten suorittamiseen B:lle kärsimyksestä sekä oikeudenkäyntikuluista. Käräjäoikeus oli todennut tuomiossaan valtion korvausvastuun olevan ensisijainen ja korvausten perimisen olevan mahdollista A:lta, mikäli niitä ei saatu perittyä valtiolta. Hovioikeus alensi valtion valituksen johdosta A:lle ja valtiolle tuomittujen korvausten määrää. Myös hovioikeus oli todennut käräjäoikeuden katsomalla tavalla valtion korvausvastuun olevan ensisijainen ja korvausten perimisen A:lta olevan mahdollista vain, jos korvauksia ei saatu perittyä valtiolta. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, oliko hovioikeus menetellyt virheellisesti alentaessaan A:n maksettavaksi tuomittua vahingonkorvausta kärsimyksestä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista, vaikka A ei ollut valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaan virkamies, joka on vastuussa vahingosta 4 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuottamuksensa perusteella, vastaa vain siitä määrästä vahinkoa, jota ei voida saada vahingosta lain 3 luvun mukaan vastuussa olevalta julkisyhteisöltä. Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n tarkoittamissa tilanteissa virkamiehen vastuun katsotaan olevan toissijaista työnantajayhteisön vastuuseen nähden. Aikaisemmassa korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että virkamiehen toissijaista korvausvelvollisuutta oli mahdollista vähentää siitä huolimatta, että hän oli tyytynyt alioikeuden päätökseen, kun virkamiehen tuottamukseen perustuvaa valtion ensisijaista korvausvelvollisuutta alennettiin valtion muutoksenhakemuksen johdosta. Vahingonkorvauslain kanavointisäännös ei kuitenkaan sovellu tapauksiin, joissa vahinko on aiheutettu tahallisesti. Korkeimman oikeuden mukaan tilanteessa, jossa vahinko on aiheutettu tahallisesti, virkamiehen vastuu ei voi olla toissijaista, vaan virkamies ja julkisyhteisö vastaavat vahingosta yhteisvastuullisesti. Korkein oikeus totesi A:n korvausvastuun B:tä kohtaan perustuvan rikoslain 40 luvun 5 §:n 1 momentin tarkoittamaan virkasalaisuuden rikkomiseen, joka on tahallinen rikos. Korkeimman oikeuden mukaan A:n korvausvastuu ei näin ollen ollut toissijaista suhteessa valtion korvausvastuuseen. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden ei olisi tullut valtion muutoksenhakemuksen johdosta alentaa vahingonkorvausta, jonka käräjäoikeus oli tuominnut A:n maksettavaksi. Korkein oikeus totesi lisäksi, että B ei ollut hakenut muutosta käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisuun siltä osin kuin A:n korvausvastuu oli määrätty toissijaiseksi suhteessa valtion maksettavaksi tuomittuun korvaukseen, eikä Korkein oikeus voinut siksi puuttua A:n korvausvastuun toissijaisuuteen siltä osin kuin valtion ja A:n korvausvastuu oli päällekkäistä. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan silloin, kun useampi kuin yksi asianosainen on vastuussa samoista oikeudenkäyntikuluista, he vastaavat niiden korvaamisesta yhteisvastuullisesti. Käräjäoikeuden tuomio oli jäänyt lainvoimaiseksi A:han nähden, koska hän ei ollut hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon siltäkään osin kuin hänen maksettavaksi oli tuomittu B:n oikeudenkäyntikuluja. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus ei olisi saanut alentaa A:lle maksettavaksi tuomittuja B:n oikeudenkäyntikuluja. Korkein oikeus totesi, että se ei voinut puuttua A:n korvausvastuun toissijaisuuteen siltä osin kuin valtion ja A:n korvausvastuu oikeudenkäyntikuluista oli päällekkäistä, koska B ei ollut hakenut muutosta oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeuden eikä hovioikeuden ratkaisuun siltä osin kuin A:n korvausvastuu oli määrätty toissijaiseksi suhteessa valtion maksettavaksi tuomittuun korvaukseen. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeus ei olisi saanut ottaa asiaa käsiteltäväkseen A:n osalta. Korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä siten, että se vahvisti valtion vastuun korvauksista ensisijaiseksi suhteessa A:n korvausvastuuseen vain hovioikeuden valtion maksettavaksi tuomitseman kärsimyskorvauksen määrän ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrän osalta, joilta osin korvausten periminen on mahdollista A:lta ainoastaan, mikäli niitä ei saada perityksi valtiolta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa