» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Määräaikainen apulaisvankilanjohtaja B seurusteli entisen vangin C:n kanssa. Vankilanjohtaja A ei jatkanut B:n virkasuhdetta saatuaan tietää seurustelusta.
Käräjäoikeus totesi, että A oli työntekijää valitessaan asettanut B:n ilman painavaa hyväksyttävää syytä epäedulliseen asemaan perhesuhteiden perusteella jättäessään B:n nimittämättä vankilan apulaisjohtajan määräaikaiseen virkaan sen vuoksi, että B:llä oli parisuhde entiseen vankiin. Lisäksi A oli rikkonut virkavelvollisuutensa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoihin.
A valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. A totesi, että syynä siihen, miksi hän ei jatkanut B:n virkasuhdetta, oli A:n B:tä kohtaan tuntema epäluottamus tämän jätettyä kertomatta läheisestä suhteestaan entiseen vankiin. Perhesuhde sinänsä ei ollut virkasuhteen jatkamatta jättämisen syynä. Lisäksi ei oltu näytetty, että B:tä olisi kohdeltu eri tavalla kuin ketä tahansa muuta vastaavassa tilanteessa olevaa. Näillä perustein hovioikeus katsoi, että A:lla oli painava ja hyväksyttävä syy olla jatkamatta B:n virkasuhdetta. Se hylkäsi syytteet työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Asian käsittelyä jatkettiin edelleen Korkeimmassa oikeudessa. Se kiinnitti huomiota erityisesti kysymykseen siitä, merkitseekö syytteessä väitetty virkasuhteen jatkamatta jättäminen seurustelusuhteen vuoksi rikoslaissa tarkoitettua työsyrjintää perhesuhteiden perusteella ja rikoslaissa tarkoitettua virkavelvollisuuden rikkomista. Toisin sanoen, onko seurustelusuhde rikoslain tarkoittama perhesuhde. Lähtökohtana Korkein oikeus piti sitä, että lähinnä avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt lapsineen ovat perhesuhteessa toisiinsa nähden. Se kuitenkin totesi, että perhesuhteita on sisällölttään ja kiinteydeltään erilaisia eikä arviointia tule tehdä yksin muodollisten seikkojen perusteella, vaan huomiota tulee kiinnittää myös tosiasiallisiin seikkohin. Näin ollen pelkästään se, etteivät B ja C ole koskaan olleet avoliitossa eivätkä tekoaikana avioliitossa, ei välttämättä merkitse sitä, ettei heidän keskinäistä suhdettaan syytteessä tarkoitettuna ajanjaksona voitaisi pitää perhesuhteena. B:n esittämät seikat sekä se, että heidät on sittemmin vihitty avioliittoon, puoltavat perhesuhteen käsitteen täyttymistä jo rikoksen tekoaikana. Toisaalta Korkein oikeus otti esille rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, jonka rikoslain tulkinta ei saa olla rikosoikeudellista vastuuta laventava ja että tulkinnan tulle olla ennakoitavissa ja sopusoinnussa sääntelyn tarkoituksen kanssa. Seurustelusuhteen katsominen perhesuhteeksi heppoisin perustein voisi olla laillisuusperiaatteen vastaista. Lisäksi muissa oikeudenkäynneissä B ja C olivat kuvanneet suhdettaan lähinnä kaverisuhteeksi. Johtopäätöksenään Korkein oikeus totesi, että B:n ja C:n seurustelusuhde tekoaikana ei ollut riittävän kiinteä muodostakseen rikoslaissa tarkoitetun perhesuhteen. Syytteet työsyrjinnästä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin.
Ratkaisullaan Korkein oikeus täsmensi huomattavasti perhesuhteen käsitettä, joka sisältyy rikoslain työsyrjintää ja virkavelvollisuuden rikkomista koskeviin säännöksiin. Se rajasi perhesuhteen käsittämään lähtökohtaisesti avioliiton ja avioliiton omaiset suhteet. Seurustelusuhteet sen sijaan jäävät käsitteen ulkopuolelle. Toisaaltaan Korkein oikeus jätti itselleen takaportin auki, eli tiettyissä tilanteissa myös seurustelusuhde voitaisiin katsoa perhesuhteeksi kunhan se on riittävän tiivis.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa