» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhteishuoltajuudessa olleiden lasten äiti (B), jonka luona lapset asuivat, vei lapset noin kaksi viikkoa kestäneelle kesälomamatkalle Sveitsiin aikana, jolloin lasten isällä (A) oli oikeus tavata lapsiaan ja pitää heitä luonaan.
Syyttäjä vaati B:lle rangaistusta lapsikaappauksesta, koska hän oli omavaltaisesti ottanut huostaansa lapsensa sekä lapsen huoltoa koskevia oikeuksia loukaten vienyt lapset pois maasta ilman lasten isän A:n antamaa lupaa. B kiisti syytteet sillä perusteella, että A oli itse ilmoittanut, ettei tapaa lapsia kesäkuun aikana ja että B ei ollut edes pyrkinyt menettelyllään lasten asuinvaltion muuttamiseen, mikä vaaditaan lapsikaappauksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Käräjäoikeus tuomitsi B:n lapsikaappauksesta. Se katsoi, että B oli matkalle lähtiessään tiennyt, että ulkomaille lähtemisen vuoksi A:n yksi viikonlopputapaaminen ja kesäkuun viikkotapaaminen olivat estyneet. A:n kertomuksen perusteella hänen tarkoituksenaan oli kuitenkin ollut toteuttaa molemmat tapaamiset. Lisäksi käräjäoikeus tulkitsi lapsikaappausta koskevaa säännöstä niin, että se koskisi myös niitä tilanteita, joissa lapsen ja huoltajan tapaamiset estettiin viemällä lapsi pois maasta.
Hovioikeus jatkoi asian käsittelyä B:n valituksesta. Hovioikeus kiinnitti huomiota erityisesti lapsikaappauksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Se totesi, että lapsikaappausta koskevan rangaistussääntelyn tarkoituksena oli suojata lapsen tosiasiallisen huoltosuhteen rikkomattomuutta ja jatkumista oikeudettomilta muutoksilta. Sen sijaan sillä ei yksiselitteisesti ole tarkoitus suojata suhteellisen lyhytaikaista huoltajan ja lapsen välistä tapaamisoikeutta. Niinpä hovioikeus katsoi, että toisen huoltajan ja lasten lyhytaikainen lomamatka ulkomaille ilman toisen huoltajan lupaa siten, että lasten oikeus tavata matkan aikana toista huoltajaansa estyi, ei ollut sellainen lasten tosiasiallisen huoltosuhteen rikkominen, jonka voitaisiin katsoa yksiselitteisesti täyttävän lapsikaappausta koskevan rikoksen tunnusmerkistön. B vapautettiin syytteistä.
A valitti asiasta Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus kiinnitti ratkaisussaan huomiota pääasiassa samoihin seikkoihin kuin hovioikeus. Sekin totesi, että lapsikaappausta koskevan rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojata lapsen tosiasiallisen huoltosuhteen rikkomattomuutta. Sitä ei siis ole perusteltua soveltaa tilanteissa, joissa henkilö, jonka luona lapsi tosiasiallisesti asuu, matkustaa lapsen kanssa tavanomaiselle, lyhyehkölle lomamatkalle ulkomaille, vaikka lapsen yhteishuoltaja ei olisi antanut matkaan lupaa ja vaikka lyhytaikainen tapaamisoikeus voisi matkan aikana estyä. B ei siten ollut ottanut lapsia huostaansa eikä ollut estänyt noin kahden viikon mittaisella matkalla A:ta osallistumasta lapsen huoltoon kuuluvien oikeuksien käyttämiseen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta.
Ratkaisu täsmentää lapsikaappausta koskevan rangaistussäännöksen tulkintaa. Lapsikaappaussäännöstä ei sovelleta tilanteisiin, joissa lapsi viedään lyhyeksi ajaksi ulkomaille, vaikka tämä tapahtuisi ilman toisen huoltajan lupaa ja estäisi lyhytaikaisesti tapaamisoikeuden toteuttamisen. Lapsikaappauksen tulee olla jotakin pidempiaikaista ja pysyvämpää huostaanottoa, jolla toisen huoltajan huoltajuuteen perustuvia oikeuksia loukataan.
Selaa lakitietoa