» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli kahdesti tilannut itselleen Senegalin passin puhelimitse ystävältään.
Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli ilman hyväksyttävää syytä hankkinut kahdesti postitse väärennetyn Senegalin passin. A:n oli täytynyt käräjäoikeuden mukaan ymmärtää, ettei hänen ystävänsä voinut toimittaa hänelle aitoa passia. A ei kertonut, miksei hän ollut passin hankkiakseen ollut yhteydessä Senegalin viranomaisiin. Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta väärennysaineiston hallussapidosta ja lisäksi muista rikoksista.
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että tulli oli ottanut A:n tilaamat passit haltuun ennen kuin A sai ne käsiinsä. Passit eivät siten olleet olleet rikoslain 33 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla tosiasiallisesti A:n hallussa tai hallinnassa. Se, että passit oli tilattu hänen kotiosoitteeseensa ei ollut lainkohdassa tarkoitettua hallussapitoa. Hovioikeus hylkäsi syytteet väärennysaineiston hallussapidosta.
Syyttäjä valitti Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus arvioi kysymystä, oliko A syytteessä kerrotulla menettelyllään hankkinut väärennetyn todistuskappaleen ja siten syyllistynyt väärennysaineiston hallussapitoon, vaikka hän ei ollut saanut aineistoa haltuunsa. Korkein oikeus lähti ensiksi arvioinnissan rikoslain 33 luvun 4§:n taustasta. Se perustuu EU:n neuvoston puitepäätökseen, jonka implementoinnin seurauksena pykälään lisättiin tekotavoiksi vastaan ottaminen, hankkiminen ja kuljettaminen ilman hyväksyttävää syytä. Korkeimman oikeuden mukaan puitepäätöksen johdosta tehty muutos jäisi nyt merkityksettömäksi, jos uusienkin tekotapojen osalta edellytettäisiin lisäksi aina aineiston tosiasiallista hallussapitoa. Toiseksi Korkein oikeus vertasi säännöstä rikoslain muihin pykäliin. Tiettyjä käsitteitä tulisi tulkita tunnusmerkistöissä samalla tavalla ja esimerkiksi huumausainerikosten kohdalla hallussapidoksi on katsottu se, että huumausaine on jossakin tekijän noudettavissa ja hänen määräysvallassaan, vaikka se ei olisi hänellä tosiasiallisesti. Kolmanneksi Korkein oikeus otti huomioon myös yleiskielen merkityksen. Hankkimisena voidaan yleiskielen mukaan pitää jo aineiston tilaamista koskevia toimia, jos aineisto niiden seurauksena on tilaajan saatavissa. Näillä perustein Korkein oikeus katsoi, että lähetyksien pysäyttäminen tullissa ennen kuin A on saanut passeja tosiasiallisesti haltuunsa on ollut sellainen satunnainen seikka, jolla ei voitu katsoa olevan merkitystä hallussapidon tunnusmerkistön täyttymisen kannalta. Korkein oikeus katsoi tältä osin rikoslain 33 luvun 4§:n tunnusmerkistön täyttyneen. Asia kuitenkin palautettiin käsiteltäväksi hovioikeuteen, koska se ei ollut ottanut kantaa A:n väitteeseen hänen tahallisuudestaan eli siitä, oliko A tiennyt passien olevan väärennettyjä.
Ratkaisu täsmentää rikoslain hallussapidon ja hankkimisen käsiteittä. Hallussapitoa on myös se, että kohde on henkilön määräysvallassa, mutta ei tosiasiallisesti hänen hallinnassaan. Hankkiminen taas tarkoittaa esimerkiksi kohteen tilaamista. Se, että kohteen saaminen tosiasiallisesti myöhemmin estyy, ei estä käsitteen täyttymistä. Korkein oikeus myös linjaa, että hallussapidon tai hankkimisen käsitteitä ei tulisi tulkita erityisen suppeasti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa